4.10.2025
Syksyinen luonto, edessä hitaasti virtaava kirkas vetinen joki. Harjus tuikkii, napsii hoikkakorreja veden pinnalta. Keli on rauhallinen, hieman aurinkoinenkin. Kaikki on hyvin.
Valitsen velimiehen opein siiman päähän black gnat perhon. Tarjoan sitä tuikin yläpuolelle, joudun heittämään siimaa kalan päälle. Kala ei välitä siimasta, mutta iskee perhoon! Harjuksen selkäevä vilahtelee vesirajan yläpuolella, kala vetelee siimaa hetken, kunnes antautuu ja tulee haaviin. Huomaan, että se on imaissut perhon melko syvälle, joten päätän ottaa erääksi.
Palataanpa hetkeksi syyskuulle.
20.09.2025
Olin aamun kalastellut minulle ennestään tuttua kohtaa, josta olin aikaisemmin alku kesästä saanut virvelillä pienen taimenen. Olen nyt autossa ja ajoin juuri pienen siirtymän. Kasailen kamppeet mukaan ja lähden kävelemään joelle. Retken ajatuksena oli, että aamun nymfailen ja puolen päivän aikaan alan etsiä pintovia harjuksia. Minulla oli aamun jäljiltä nymfisiima ja harmaanruskea pieni Phaesent tail perho kiinni setissä. Tiesin, että alempana jokea tulee suvanto, hiljaa virtaavaa aluetta ja se oli päämääräni. Vuolaimman kosken jälkeen päätin kokeilla nymfiä, ennen kuin kävelen suoraan suvannolle. Viskasin perhon ylävirtaan, annoin lipua edestäni kun yhtäkkiä huomasin kalan vilahtavan perhon perässä yrittäen tärpätä. Ei, ei jäänyt kiinni. Heitin uuden heiton, ei mitään. Kolmannen heiton ja taas harmaa varjo vilahti edestäni ja nyt jäi. Virkeä syys harjus sinkoili poolissa, näyttäytyi veden pinnan yläpuolella, kunnes antautui haaviin. Kala oli noin 30 cm. Minun ennätys harjukset ovat 35-36 cm tienoilla.
Jatkoin matkaa alemmaksi, jossa virta alkoi jo selvästi rauhoittumaan. Heitin nymfiä veteen kaatuneen tukin viereen. Äkkiä tuntui, kuin perho olisi jäänyt kiinni johonkin. Vitsi, nyt se on tuossa tukissa. Yhtäkkiä se sinkosi ylävirtaan, sitten alavirtaan, painoi pohjaan. Ajattelin heti, että nyt on suurin kala, mitä olen perhovavassa väsyttänyt. Mieleeni alkoi hiipimään ajatus, että olisiko kala taimen, kun näin väkevästi vetää. Tovin väsyteltyä kala näyttäytyi, oli melko tumma, joten päättelin sen olevan taimen. Hiljaisen aamun jälkeen homma näyttäytyi ihan eri tavalla. Olin juuri saanut mukavan harjuksen nymfillä ja nyt oli kiinni elämäni ensimmäinen perhotaimen. Taimenen syysrauhoitus oli alkanut yli kaksi viikkoa sitten, joten sitä en ollut varsinaisesti pyytämässä. Lopulta sain kalan haaviin, taimen se oli. Rasvaevällinen luonnon kala. Pituutta nopealla mittauksella noin 30 cm. Huhhuh tuumasin. Ensimmäinen perholla saatu taimen.
Hetken fiilisteltyä tätä, jatkoin kävellen joki vartta. Nyt saavuin suvannolle, tai oikeastaan niva olisi parempi nimitys. Näin heti pintovan harjuksen, kohta toisenkin. Hymy levisi kasvoille. Mietin kaikkia niitä reissuja kesältä, kun olin viskonut perhoa seitsemän tuntia ilman tärppiä. Nyt olin jo saanut kaksi upeaa kalaa ja lisää oli tarjolla. Vaihdoin perhon, mutta laiskuuttani jätin nymfisiimat paikalleen. Black gnat perhon heitto olikin yllättävän vaikeaa tällä setillä. Ensimmäisistä tarjoiluista sain pari tärppiä, mutta ei tarttunut. Hmm, onkohan nämä sittenkin vain pieniä sinttejä, peräti seipiä? Jatkoin alemmaksi ja löysin lisää tuikkeja. Tarjosin jälleen pintaperhoa nymfisiimoilla. Tärppi tuli ja kala oli kiinni. Tämä oli kuitenkin pieni, alle 20 cm. Heittäminen kävi niin vaikeaksi nymfisiimalla, joten päätin purkaa sen ja vaihdoin heittosiiman päähän 5x kartioperukkeen. Jatkoin alemmaksi ja löysin uuden tuikin. Olipa heittäminen heti helpompaa oikeilla välineillä. Perho osui tuikin yläpuolelle, valui hiljalleen oikeaan kohtaan ja kala nousi. Tuikista päätellen kala oli pieni, mutta sehän yllätti voimillaan. Väsyttelyn jälkeen kala oli reilu 30 cm joten ihan hyvä.
Palasin takaisin kohtaan, jossa tapasin ensimmäiset tuikit ja sain siitä vielä muutaman pintovan harjuksen haaviin.
4.10.2025 jatkuu
Jatkamme alemmaksi ja jo näkyy tuikkeja. Sovimme, että näitä yrittää veljeni Lauri. Joen mutkassa oli useampi tuikkiva kala, sekä melko haasteellinen heittopaikka. Nämä harjukset tuntuivatkin olevan hieman rantumpia, eikä hyväksynyt perhoa muutamaan ensimmäiseen heittoon. Lopulta yksi kaloista hyväksyi perhon, tärppäsi ja vapa vääntyi kaarelle. Tämä kala oli selvästi minun edellistäni isompi. Perhokalastuksen rauhoituttua poikani pääsi heittämään virvelillä, mutta tuloksetta. Pohdin ääneen, että onko kalat juuri niin keskittyneitä pinnasta ruokailemaan, että eivät hyväksy vilkkua ollenkaan. Sama meillä kävi kesällä Tikkasenkarilla vesiperhoshätsin aikaan, pintaperhoon kala kyllä nappasi, mutta ei virvelin vilkkuun. Lähdimme kävelemään ylävirtaan kohti tuttuja paikkoja viime vuodelta. Lauri bongasi, kuin kuukkeli nappasi ihan vierestä sienestä palasen. Sekin selvisi, että kuka niitä oikein syö.
Aurinko paistoi, tuuli tuntui välillä, kun sattui olemaan avoimempaa. Patikoimme jokivartta pitkin ja seurailimme, olisiko näkynyt tuikkeja. Ihastelimme jokea ja syksyistä luontoa. Käpytikka koputteli siellä ja täällä ja lensi kerran ohitsemmekin. Saattoipa siellä koputella pohjantikkakin.
Ylitimme joen matalasta hiekkaisesta kohdasta. Äkkiä sen ylävirran puolella näkyi kaksi tuikkivaa kalaa ja päätettiin, että poikani voisi kokeilla niitä Laurin kevyellä #3 7,x’ setillä. Ei minullakaan mikään järeä kampe ollut, kun settini oli #4 ja 8′. Hetken heiteltyä, tai harjoiteltua heittämistä ilman tärppiä siirryimme hieman ylemmäksi pitämään ruokataukoa. Löysimme paikan tauolle ja aloin valmistelemaan lounasta. Eväänä oli tällä kertaa Knorrin Pasta Bolognese ja Pasta Carbonara ja nämä olivat omissa purkeissa, joihin piti lisätä vain vesi. Veden kiehumista odotellessa poikani jatkoi vielä heittoharjoittelua veljeni setillä tuloksetta. Heitto ei vielä kantanut pienen joen vastarannalle, jossa kalat pintoivat.
Ruoan jälkeen päätin itsekin kokeilla kohdallamme pintovia kaloja. Sijoitun rannalla hieman kalojen yläpuolelle, koska siinä kohtaan on enemmän takaheittotilaa. Saan perhon lentämään muutaman yrityksen jälkeen riittävän pitkälle ja kala hyväksyy sen. Vapa taipuu ja kala vetää kohtuullisella voimalla. Ranta on hankala matalan näköinen mutta upottava. Saan lopulta kalan haavittua, komea reilun 35 cm harjus. Päästin kalan pois, koska minulla oli jo yksi ruokakala kotia viemisiksi. Hetken rauhoitettua tilannetta myös Lauri kokeili samaan paikkaan. Hänelle tuli terävä tärppi ja samassa siima poikki. Harvinaista etenkin harjuksen kalastamisessa, joten pohdimmekin sitä vaihtoehtoa, että olisiko se ollut jopa taimen. Taimenta tässäkin joessa on. Pohdiskelu tauon jälkeen Lauri päätti kokeilla vielä, josko saataisi perhon vienyt kala vielä haaviin ja otettua mahdollinen perho huulesta irti. Tuli vielä tärppi, mutta irtosi. Jatkoimme matkaa hiljalleen kohti autoa. Bongasimme lumpeiden vieressä kalan tuikin ja sovimme, että Lauri kokeilee sitä. Siirryin itse ylemmäksi kuvaamaan tilannetta. Yksi heitto ja tärppi ja haavissa oleva kala oli ehkä yksi isoimpia tälle retkelle. Ylempänä ei enää tuikkeja näkynyt, uittelin Orange Tagia ja poikani haravoi jokea virvelillä, josko olisi vaikka hauki tärpännyt. Virvelin jarru pysyi hiljaa, ei tärpin tärppiä koko retkellä. Joskus se on tämmöistä. Viime vuonna tehtiin retki, eikä perhoihin tarttunut kalan kalaa, mutta virvelimies sai harjuksen ja hauen.
Kaiken kaikkiaan mahtava retki. Hieman erilainen, mitä on kesän aikana tullut tehtyä. Olen joillakin retkillä heittänyt perhoa seitsemän tuntia yhtä soittoa ilman tuloksia. Nyt heitin alle kymmenen heittoa ja kaksi upeaa harjusta. Kaikkea oli siis riittävästi. Mukavan kiireetön ruokatauko, sopivasti kaloja, sekä jäi aikaa fiilistellä luontoa ja kuvatakin sitä. En tiedä miten olisin toiminut yksin ollessa, mutta jatkossa ainakin haluaisin lisää tämän kaltaisia reissuja. Monet retket ovat menneet liika suorittamiseksi.
Sehän olisikin parasta, jos hieman kalastelisi, nauttisi kiireettömän evästauon ja lukisi vaikka kirjaakin ajankuluksi. Syksy on jo pitkällä, eikä varmasti montaa avoveden retkeä enää tule. Odotan innolla jo myös pilkkikauden alkua.
Mukavaa talven odottelua!
Vastaa