Julkaisin helatorstaina videon, joka oli kuvattu viime vuoden lokakuun viimeisenä päivänä. Otin silloin töistä perjantain vapaaksi ja tein retken niin sanotulle kotijoelle, jossa oikeastaan aloitin nykyisen harrastuksen. Toki ihan ensimmäinen retki oli toiselle joelle veljen kanssa ja silloin käytin hänen perhovapaa ja perhoja. Ostin sen jälkeen omat ja tein muutamia retkiä tälle kyseiselle joelle. Olen kalastellut pääsääntöisesti joen alinta kilometriä ja saaden muutaman 25-30 cm harjuksen, sekä pienempiä harjuksen poikasia ja särkikaloja.
Kesä 2025 meni enimmäkseen unelmaa etsiessä, eli tutkiessa uusia paikkoja ja näin saavuttaen paljon tyhjiä retkiä. Tulevalle kesälle olen tehnyt periaatepäätöksen ja valinnut läheltä kolme eri kohdetta, joita tulen kiertämään. Kesän pääkohde on nimenomaan tämä pikkujohkaksikin videoilla kutsumani joki. Jotenkin ne ensimmäiset retket heinä- ja elokuussa 2024 loivat minulle jonkinlaisen lähtemättömän suhteen tähän jokeen. Paikka on hieno ja todistetusti sieltä on muutama harjuskin noussut. Olen myös kuullut, että pientä taimentakin voi hyvässä lykyssä saavuttaa. Näistä nyt valituista kolmesta johkasta tämä taitaa olla vedenkirkkaudeltaan heikoin. Valuma-alue käsittää melko paljon ojitettua suomaata, mutta kyllä ihan latvoilta löytyy myös kirkasvetistä järveäkin.
31.10.2025
Kävelin jokivartta ylöspäin ohittaen aikaisemmin käytyjäni paikkoja. Suuntana oli reilun kilometrin päässä olevat ensimmäiset, tai joen kulkusuuntaan katsottuna viimeiset suvannot ja nivat. Joen alajuoksu, viimeinen reilu kilometri on lähes täysin koskea, mutta on siellä välissä hieman rauhallisempaa nivaakin, josta toisella reissullani 2024 sain pintaperholla 30cm harjuksen. Hetken patikoitua saavuin kosken niskalle ja sen yläpuoliselle suvannolle. Saalisodotukseni olivat vähäiset, koska syksy oli jo pitkällä, eikä näiltä vesiltä ollut mitään kokemusta. Ainoa odotukseni oli, että suvannoista voisi virveliin tarttua jokin pirteä jokihauki. Istahdin suvannon rannalle ja virittelin virvelin heittokuntoon. Laitoin siiman päähän sinertävän Kuusamon lipan. Suvannossa oli yllättävän vähän vesikasvillisuutta ja kalastaminen oli melko helppoa. Oliko viikko pari takaperin olleet yöpakkaset jo vieneet vesikasvit mennessä? Kalaa suvannosta ei kuitenkaan kuulunut, eikä näkynyt.
Jatkoin kävelyä ylemmäksi, kohti isompaa leventymää, jossa oli tarkoitus piettää eväs- ja kahvitauko. En kalastellut enää matkalla, vaan ihastelin maisemia ja pohdin, että tänne pitää tulla kyllä kesälläkin. Retken tarkoitus oli siis tutkia, minkälaisia vesiä täällä hieman ylempänä on. Ei kuitenkaan niin kaukana, etteikö tänne tekisi kesäiltana piston. Vesi oli vaihtelevaa, enimmäkseen hitaasti virtaavaa, mutta välillä myös kosken tynkää. Määränpäähän päästyäni eteeni aukesi isohko suvanto, jonka eteläpäähän joki laski vetensä jopa köngäsmaisen kosken läpi. Otin ruokaveden joesta, joka oli hieman ruskeahkoa. Ajattelin, että tämä saa kiehahtaa kunnolla, ennenkuin sekoitan sen Pasta Carbonaraani ja kahviin. Veden keittyessä retkikeittimessä heittelin suvannossa Meps 3 lippaa. Tuloksetta.
Eväs- ja kahvitauon jälkeen virittelin perhovehkeet ja tapsin päähän Orange Tagin. Lähdin kävelememään takaisin alavirtaan, välillä uittaen perhoa potentiaalisen näköisissä paikoissa. Kaloja en tavoittanut, en edes tärppiä. Meno matkalla näin rantaheinikossa joitain hoikkakorreja, joten pinturikalankin mahdollisuus roikkui koko ajan ilmassa.
Hoikkakorreista puheen ollen retkellä oli toinenkin ajatus. Olen kahtena syksynä käynyt eräällä johkalla, jonka velimies on minulle näyttänyt. Se on muuten tulevan kesän yksi kohde joista. Syksyisin kalat siirtyvät erittäin rauhalliseen virtaan ja hyvänä päivänä siellä pääsee erittäin hienon pinturiharjuksen kalastukseen. 2024 syksynä ei tavoitettu pintovia kaloja, mutta sain toisella retkellä uppoperholla pari harjusta. 2025 syksynä, hieman ennen tätä retkeä pääsin kokemaan todella hienoa pinturikalastusta. Pari retkeä sinne on ollut lyhyen perhourani ehkä hienoimpia retkiä. Sen takia pyrin kaiken muun ohella kartoittamaan muitakin vastaavia paikkoja, joissa voisi syksyllä tavoittaa pintovaa harjusta. Ei sillä, etteikö tämä tietopaikka olisi kyllin upea, vaan siksi, että voisi jakaa kuormaa eri paikkoihin. Syksyllä 2025 löysin toisenkin paikan, joka on hieman kauempana oleva kirkasvetinen joki. Sieltä löytyi suvanto, jossa harjukset pintoivat. Kalat olivat 25-30 cm kokoisia.
Tällä kertaa en pintovia kaloja, tai kaloja ylipäänsä tavoittanut ollenkaan. Löysin kuitenkin potentiaalisia paikkoja, joita pitää käydä tulevana kesänä katsastamassa, sekä mahdollisesti myös syksymmällä.
Odotan innolla kesäkuuta, jotta pääsee tosissaan taas tutkimaan tätä ja paria muuta pienempää harjusjohkaa. En aio toistaa viime kesäistä päätöntä seikkailua. Totta kai kesän aikana retkiä tulee tehtyä muuallekin, esimerkiksi kaverin pyytäessä tai jos retkiä kotijoille tulee tehtyä riittävästi muutoin.
Nyt on luvattoman pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Eiköhän tämäkin tahti tiivisty, kun kesä tulee ja kalaretket lisääntyvät.
Hankikorri kalassa
Avovesikausi alkoi tänä vuonna 11.4, kun kävimme velimiehen kanssa tutkimassa, joko hankikorrit ovat liikkeellä ja harjukset ruokailemassa. Retki oli äärimmäisen antoisa, vaikka kalaa emme saaneetkaan. Keli oli hyvä, miljöö kaunis ja eväät maistui. Hankikorria oli kyllä ihan mukavasti liikkeellä, mutta ei niin paljoa, että kala olisi aktivoitunut niitä pinnasta syömään.
Iltapisto pikkujohkalle
Poikani piti kuskata syrjäkylälle kaverin luokse, joten oli luontevaa ajella samalla reissulla pienelle johkalle. Mukana oli kalakaveri Juho. Saimme auton parkkiin metsähallituksen hakkuuaukean keskelle puuauton kääntymispaikalle. Tästä itse joelle oli noin 400 metriä, joten patikointia ei isommin tullut. Kävelimme suvantomaista jokivartta, emmekä vielä tässä vaiheessa uittaneet perhoja. Kylmän veden ja keväisten olosuhteiden vuoksi olisi voinut sitäkin kohtaa kyllä kokeilla. Kävelimme kuitenkin alemmas, jossa virtaus oli hieman kovempaa, sellaista nivamaista. Kokeilin seku vähän pinturia, mutta kukaan ei aktivoitunut nappaamaan. Lisäksi tuli uitettua pinkkiä liitsiä, mustaa nymfiä, orange tagia ja pinkkiä squirmy wormia. Reissu oli kalojen osalta tyhjä, mutta alue potentiaalinen, kun kesä tulee. Pitää ehdottomasti käydä uudestaan. Kohteessa oli paljon majavan kaatamia puita ja pientä padon alkuakin. En ole ennen nähnyt livenä ainakaan näin tuoreita majavan jälkiä.
Tikkasenkarille iltapäivän pisto
Kalastuskalenteri tai voisiko sanoa vuosikello muotoutuu hiljalleen. Aloitan nyt kolmannen kesän perhokalastajana. Viime kesä meni ajoituksien suhteen ehkä vähän pieleen. Olen ajatellut, että Tikkasenkari ja muut, joissa on taimenen ja kirjolohen mahdollisuus, olisi hyviä paikkoja tähän toukokuun kalastukseen. Harjuksen rauhoitus on meidän korkeudelle 1.4-31.5, joten tänä aikana pienet joet olisi ihan hyvä jättää rauhaan. Tosin itsehän juuri kävimme tämmöisellä..
Kävin Tikkasenkarilla 3.5 iltapäivästä – alkuillasta. Keli oli noin +10c, välillä tuuli kovastikin ja satoi jopa räntää, mutta välillä paistoi aurinkokin. Retken ajatus oli kokeilla talvella hankkimaani #7 luokkaista ja 9,6′ Guidelinen Stoked vapaa. Kokeilin vähän erikokoisia perhoja, streamereita ja liitsejä, mutta tärppejä ei illan aikana tullut. Rannalla oli ainakin puolen kymmentä muutakin kalastajaa, osa virvelillä ja osa perhoilla, enkä nähnyt kenenkään muunkaan saavan kalaa. Mie otan nämä tyhjät reissut aina heittoharjoittelusta, joten turhaa ei tämäkään ollut. Perhon oikea oppinen heitto ja eri heittotyylien taitaminen on yksi tärkeimpiä asioita koko kalastuksessa. Niin ja on se tyhjä reissu kuitenkin aina parempi, kuin sohvalla pötköttely ja puhelimen laavaus.
Eiköhän se tästä taas iloksi muutu tämäkin kalastuskausi. Paljon on ajatuksia ja visioita, katsotaan mitkä toteutuvat ja mitkä ei. Yksi päätavoite on käydä mahdollisimman paljon yhdellä pikkujohkalla ja oppia tuntemaan sen paikan metkut. Youtubeenkin tulen tekemään tässä ainakin ennen juhannusta videon tai parikin.
Ihan vain kuulumisia artikkelissa kerroinkin, että metsäsuksia olen ulkoiluttanut kerran lähimetsässä ja itse asiassa toisen kerran, kun käytiin pilkkiretkellä Norvajärvellä.
Meidän lähellä, kantatien tuolla puolen on mukava vaihteleva luonto. Se on enimmäkseen rehevän kosteaa kuusikkoa lehtipuineen ja tämä johtunee maisemaa hallitsevista suo alueista. Metsän keskellä kiemurtelee suloinen puro, joka etenkin keväällä antaa ihmettelemisen aihetta. Retki tehtiin pojan kanssa, hän hiihti minun Ozoom Myhkyri jahtisuksilla ja minä Suomen armeijan vanhoilla metsäsuksilla.
Edellisestä artikkelista onkin kulunut jo tovi, joten ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia. Talvi on kääntynyt kevääksi ja takana on varsin erikoinen talvi, kuten oli myös viime kesäkin. Ilmastonmuutos aiheuttaa todennäköisesti jatkossakin erikoisia ja poikkeuksellisen laajoja ääripäitä sääolosuhteissa. Viime kesänä oli kylmä alkukesä ja tuntui, että kesä ei tule lainkaan. Sitten puski päälle järjettömän hellejakson. Rovaniemen korkeudella lumi tuli yllättävän aikaisin ja en ole montaa kertaa aloittanut hiihtokautta marraskuun puolessa välissä. Tammi- ja helmikuu olivat erittäin kylmiä ja taloa lämmitti pääasiassa ilmavesilämpöpumpun sähkövastus. Kylmä jakso päättyi ja sitten alkoikin lähes ympärivuorokautinen plussa keli. Ei auta, kuin tottua tähän.
Kylmän keskitalven ja nyt erikoisen kevään johdosta pilkkiminen ja metsähiihto on jäänyt aika vähälle. Pilkkiretket on laskettavissa yhden käden sormilla ja metsäsuksilla olen käynyt kerran lähimetsässä. Tämän myötä myös retkeilyaiheiset Youtube videot ovat jääneet tekemättä. Katsoinkin, että tilaajamäärä on pysynyt syksyn 102 kappaleessa, mutta katselukerrat viimeisen 28päivän ajalta ovat tipahtaneet 99 kappaleeseen. Talvella vielä näytti useampaa sataa. Vielä en ole pilkkikautta kokonaan haudannut, nimittäin kevään järkisiian pyyntiä olisi vielä tarkoitus käydä kokeilemassa.
No jos pidemmät päivän retket ovat jääneet tältä talvelta, niin lyhyempää maastohiihtolenkkiä on tullut tehtyä ennätysmäärä. Kaiken kaikkiaan 15 lenkkiä ja 200 kilometriä. Keskimäärin siis 13.3 km / lenkki. Jos hiihtokausi päättyi tuohon viime viikkoiseen, niin se kesti 18 viikkoa, joten kolme viikkoa lukuun ottamatta jokaiselle viikolle riitti yksi lenkki.
Työrintamalla kevät näyttää varsin hyvältä. Olemme saaneet paljon isompia ja pienempiä projekteja, jotka rytmittävät kalenteria tällä hetkellä aina kesäkuun puoleen väliin saakka. Yrittäjyyskin on tuntunut ihan hyvältä ja energiaa siihen hommaan on riittänyt. Tuli hiljattain tehtyä vähän ajoneuvomuutoksia yritykselle. Olen jo pidempään ajatellut, että kaluste liiketoiminnan lisäksi voisi olla jotain pientä muutakin. Hankimme vajaa vuosi sitten jatko-ohjaamollisen Boxerin, josta oli ajatuksena rakentaa monikäyttöinen vuokra-auto. Retkeilyyn, tavarankuljetukseen ja niin edelleen. Autoa ei tullut kuitenkaan juuri vuokrattua ja toimi tavallisen pakettiauton roolissa työajoissa. Hankimme yritykselle matkailuauton, joka tulee vuokrattavaksi vielä tässä kevään aikana, kun saadaan varusteltua vuokrauskuntoon. Boxeri vaihtui sitten normaaliin pakettiautoon.
Tokihan se katse on talvilajeista siirtynyt osittain jo kesälajeihin. Sain aikaiseksi käyttää pyörän iskarit huollossa ja tein pienen perhotilauksen kalakaverilta. Pientä päivitystä olen talven aikana perhokamoihin tehnyt, mutta kirjoitellaan niistä erikseen kauden kynnyksellä tai aikana.
Haaveena on, että kesällä ehtisi käymään kalalla ja maastopyöräilemässä perhe-elämän lisäksi. 🙂
Tätä kirjoittaessa mietin, että kehtaanko julkaista tämmöistä kirjoitusta. Tuli sellainen olo, että enhän voi näillä hiihtomäärillä edes kutsua itseäni hiihtäjäksi. Meitä tosiaan on moneen lähtöön ja monen tasoista. Toiset hiihtää tuon saman kahden tai kolmen lenkin aikana, toisille taas 10x 5km lenkki kauden aikana on ihan riittävä.
Parannusta on tullut
Hiihtokausi 2025-2026 alkoi itselle ennätyksellisen aikaisin. Ensimmäisen lenkin kävin jo 18.11.2025, kun vuosi takaperin kausi alkoi vasta 22.12.2024. Marraskuussa hiihtokilsoja kertyi 21 km ja kaksi lenkkiä. Joulukuussa kävin hiihtämässä kolme kertaa ja kilometrejä kertyi 39km. En muista, että olisin koskaan hiihtänyt ennen vuoden vaihdetta 60 kilometriä. Mainittakoon tässä vaiheessa, että keskimääräinen kilometrimäärä lumikautta kohden on reilu 100km, eli en ole siis mikään aktiivikuntoilija. Vielä.
Tälle kaudelle tavoittelen ehdottomasti 200 hiihtokilometriä. Nyt eletään tammikuun loppupuolta ja vuoden vaihteen jälkeen olen hiihtänyt 52 kilometriä, eli tälle kaudelle on jo yli 100 km täynnä. Meikähän tykkää tilastojen ja keskiarvojen tutkimisesta. Listaan tähän nyt kaikilta kolmelta hiihtokuukaudelta kilometrit, tunnit ja nousumetrit.
Marraskuu: 2h 8min, 20,9km ja 296nousumetriä. Keskinopeus 10.04km/h.
Joulukuu: 3h 21min, 39km ja 500nousumetriä. Keskinopeus 12km/h.
Tammikuu: 4h 48min, 52,6km ja 386nousumetriä. Keskinopeus 11.74km/h.
Nousujohteista
Kaikki hiihto on hiihdetty vapaalla tyylillä. Mitään tajunnanräjäyttävää ei ole vielä tällä kaudella tapahtunut, mutta pari huomiota on. Alkukaudesta kävin pari lenkkiä Ounasvaaralla joihin sisältyi sairaalan nousu ja isorakan nousu. Alkukauden puolella tein myös yhden lenkin Korkalovaara – Vennivaara laduille, johon sisältyi Korkalovaaran serpentiininousu ja vesitornin nousu. Luonnollisesti alkukaudesta tekeminen oli teknisesti kankeaa, mutta myös kunnon puolesta heikompaa. Kävin tällä viikolla hiihtämässä Ounasvaaralla lenkin, johon sisältyi näitä kovempia nousuja. Muutoin olen viime aikoina keskittynyt hiihtämään suhteellisen tasaista maastoa. Pyrin joka lenkillä miettimään teknisiä parannuksia omaan hiihtoon.
Alkukaudesta kaikki nämä vaativammat nousut meni täysin kävelyksi. Nyt tiistain lenkillä yllätin itseni ja kykenin hiihtämään niin sairaalan nousun, kuin isorakan nousunkin. Isorakan nousun loppu meni lähes tulkoon maksimisykkeellä, tai jopa maksimisykkeellä, 184 bpm. Marraskuussa sain kyllä hiihtolenkillä Korkalovaaran nousuissa 186 bpm. On ollut ajatuksissa tehdä jonkinlainen maksimisyke testi mäkijuoksulla. Joka tapauksessa ylämäkeen on tullut kehitystä kauden aikana. Tiistain lenkin aloitin Ounasrinteen koulun kohdalta, jossa latu käy matalimmillaan. Siitä kun lähtee kohti Lappi Areenaa ja sitä kautta kohti Isorakkaa, niin se on nousua Isorakan päälle asti. Tällä lenkillä tein yhden noin 3km sakkokierroksen luontopolun parkkiksen ja Isorakan välissä, jolloin sain hieman palauttavia laskuja ennen isorakan nousua. Suunnon dataa katsomalla ihan alun pientä laskua lukuun ottamatta ensimmäinen lasku on 4 km jälkeen. Se on meikälle aika rajua tekemistä, joka pitää vain malttaa rauhassa mennä. On hyvä, että lenkkeihin tulee paljon vaihtelua. Välillä on hyvä puurtaa Vennivaaran ja Korkalovaaran välistä tasaista rämeelle sijoittuvaa pätkää, kun taas välillä on hyvä haastaa kovemmilla nousupätkillä.
Kausi 2025 oli ensimmäinen kokonainen kausi ja kalaretkistä tuli kirjoitettua semi hyvin myös kalapäiväkirjaa. Rupesin mielenkiinnosta katsomaan, mitä viime kaudesta jäi käteen mahtavien kokemuksien lisäksi. Kalapäiväkirjaa selailtua tuli huomattua, että tarkat muistiinpanot ovat erityisen tärkeitä, mikäli haluaa jatkuvuutta eri vesistöjen tutkimiselle ja kalastukselle. Huomasin, että osa muistiinpanoista oli todella tarkkoja ja osa taas vähän sinne päin. Joistain retkistä, joissa pyysin tyhjää, ei ole välttämättä mitään merkintää.
Kalapäiväkirjasta ilmeni, että sain kauden aikana noin 25 harjusta, yhden taimenen ja yhden kirjolohen. Tarkennettakoon, että tähän laskettiin vain perhokalastuksella saadut kalat. Heti tätä kirjoittaessa muistin, että yksi huhtikuinen Kintasjoen harjus jäi merkkaamatta. Sain kauden aikana virvelillä lisäksi yhden taimenen, pari harjusta ja yhden kirjolohen, sekä muutamat hauet ja ahvenet.
Perhokalojen määrä, noin 28 kappaletta voi olla jollekin vähän, jollekin ihan hyvä määrä ja toiselle taas paljon. Määrä riippuu paljon siitä, kuka on kalastamassa, missä kalastaa ja minkä kokoisia kalat ovat. Voidaan tässä artikkelissa unohtaa melkein tyystin yksi taimen ja kirjolohi. Taimen oli täysin sattuma, kun olin etsimässä syysharjusta ja kirjolohi taas itselle poikkeuksellisesta paikasta, keskeltä kaupunkia Kemijoen rannalta. Voidaan keskittyä siis pelkästään harjuksen kalastamiseen tältä osin. Lähes kaikki harjukset, muutamaa yksilöä lukuun ottamatta ovat Rovaniemen vesistöistä. Ne muutama poikkeus löytyi siiman päähän Sodankylän pohjoispuolelta, sekä yksi Sallan kunnan alueelta.
Olen taulukoinut saaduista kaloista lajin, pituuden, joen osan, pyyntikuukauden, perhon ja vuorokauden ajan. Vuorokauden ajat ovat jaettu neljän tunnin välein, eli 06.00-10.00 on aamupäivä, 10.00-14.00 keskipäivä ja niin edelleen.
No mitäs se kalapäiväkirja sitten kertoi viime kaudesta. Kausi alkoi huhtikuussa ja päättyi lokakuussa. Perhosiimaan tarttui yhteensä noin 28 kalaa, joista 26 oli harjuksia. Kaloja tuli kahdeksalla eri perholla, kymmeneltä eri joelta ja viitenä eri vuorokaudenaikana. Eniten kaloja tuli pintaperholla, Black Gnatilla ja vähiten mustalla leechillä, jossa oranssi kuula. Black Gnatiin iski kahdeksan harjusta ja leechiin vain yksi harjus. Eniten kaloja tuli keskipäivällä (8kpl) ja parhaimmat kuukaudet oli kesä-, heinä- ja syyskuu jolloin haaviin pääsi kuusi kalaa per kuukausi. Kaikista harjuksista 10 kappaletta tuli pintaperholla. Pintaperho harjuksista yksi kesäkuussa ja loput syys- ja lokakuussa. Orange tag ja Pinkki leech toi haaviin kumpikin neljä kalaa, vihreä/harmahtava Pheasant tail toi puolestaan viisi kalaa. Tämä oli toiseksi paras ottiperho ja aikaisemmin mainitut Orange tag ja Pinkki leech jaetulla kolmossijalla. Kaksi kalaa tuli puolestaan mustaan foam klinkkiin, mustaan perinteiseen klinkhammeriin ja vihreään larvaan. Niin kuin aikaisemmin sanottuakin, musta leech toi vain yhden kalan.
Kalapäiväkirjaa tutkiessa olen huomannut muutaman puutteen, jotka voisivat olla hyödyllisiä oppimista varten. Perus tilastointiin tämmöinen on täysin riittävä, mutta jos haluaa oppia enemmän esimerkiksi harjuksen ruokailukäyttäytymisestä, olisi hyvä merkata muitakin asioita retkeltä ylös. Veden osat, tai miten sen nyt kirjoittaakaan, tulee ensimmäisenä mieleen. Yritin nyt muistin varaisesti merkata kaikkien kalojen kohdalle paikan, josta kala tuli. Merkkauksissani esiintyy kevättulvan jälkeistä vuolasta virtaa/koskea, suvantoa, niskaa, nivaa, virranreunaa ja peiliä. Näistä voisi miettiä yksinkertaiset speksit. Esimerkiksi suvanto, koskenniska, koski ja loppuliuku. Kevättulvan vuolaat virrat voisi olla omana osana. Jos kala tulee koskesta, niin sen voisi tarvittaessa mainita, että oliko se väli pooli, vai ihan kuohusta.
Kauden ensimmäinen harjus tuli suvannosta, neljä seuraavaa vuolaasta virrasta ja korkean veden aikaan. Keskikesällä kalastin aika paljon kiven takusia ja virran reunoja. Toisin sanoen, keskikesän kalat tulivat koskesta. Syys harjukset puolestaan suvannosta. Harjus on minulle se pää kohde ja tästä syystä tulevan kesän kalastukseen voisin tehdä muutamia muutoksia. Kalan koolla ei ole sinänsä merkitystä, mutta tutkimusmielessä sillä on. Haluan selvittää, kuinka isoja harjuksia Rovaniemen vesistöiltä voi löytyä tänä päivänä. Harjuksen, etenkin suurharjuksen kohdalla puhutaan, että ne löytyvät suvannoista. Tämä pätee varmasti enemmän käsivarren erämaassa, kuin täällä. Voisin kuitenkin etsiä enemmän nivamaisia koskia, kuin ihan vain koskia. Keskittyä kosken niskoihin ja loppuliukuihin. En muista viime kesäistä ajatusmaailmaani niin paljoa, mutta jotenkin ajauduin aika paljon ronkkimaan keskeltä koskea kiven takusia. Monet perhokalastusoppaat, podcastit ja kirjatkin keskittyvät paljon taimenen kalastukseen. Tämä voi olla vaikutuksena siihen, että pyydän harjusta taimenelle ominaisista paikoista. Edellisessä kirjoituksessa olin kiitollinen siitä opista, jota olen Laurilta ja muutamilta muiltakin saanut perhokalastuksen suhteen. Silti, vaikka joku kertoo, että ne harjukset löytyvät suvannoista, nivoilta ja koskenniskoilta, en välttämättä osaa hakeutua sinne. Joskus se vaatii enemmän koulimista. Joskus se vaatii, että pitää itse havahtua ongelmaan.
Youtube on täynnä kalavideoita Keski-Suomen koskilta, sekä Lapin kirkkailta vesiltä. Näitä videoita on tosi kiva katsoa ja miettiä, että joskus teen kyllä retken käsivarteen tai Itä-Lappiin. Tämän hetkisellä oppimatkalla en osaa samaistua kuitenkaan näihin videoihin. En ole varma, voinko ottaa oppia niistä, päteekö täällä samat temput, kuin niissä. Toisaalta taas Savukosken Värriöjoki tai Kairijoki ovat myös Kemijoen sivujokia, niin kuin monet minunkin kalastamat joet.
No tämä ei välttämättä liity nyt tähän aiheeseen.
Yhden kesän tilastoinnista ei voi juuri päätelmiä tehdä. Se mikä itseä yllätti, on että sain kesä- ja heinäkuun aikana kaksi kalaa enemmän, kuin syys- ja lokakuun aikana, vaikka syksyn pintaperhostukset tuntuivat kalaisimmilta. Ehkä tässä hämää se, että syksyn retkiä oli kolme ja silloin sain isoimmat kalat. Syys- ja lokakuun kalan pituuden keskiarvo oli 31 cm, kun se koko kauden osalta oli 26 cm. Huhti-elokuun välillä keskiarvo oli 24.5 cm. Näitä on aivan hauska tutkia ja etenkin vuosien päästä, kun tilastoa on kertynyt enemmän. Kalojen koko ja määrä kertovat kuitenkin monesta seikasta.
1. Olen aloittelija, enkä odota saavani määrällisesti, kuin laadullisestikaan isoja saaliita.
2. Kävin yhdellä joella maksimissaan kaksi kertaa kauden aikana.
3. Kohteeni eivät ole tunnettuja suurista tai määrällisesti runsaista harjusvesistä.
Haluan nostaa esille tuon kohdan kaksi. Tämän kohdan osalta viime kesän ajatukset jakautuivat. Ajattelin, että keskityn muutamaan hyvään mestaan ja tutkin niitä. Toisaalta taas ajattelin, että tämä kesä voisi olla tutustumista mahdollisimman moneen paikkaan. Sitä se sitten olikin. Kalastin viime kesänä ainakin 14 eri joella. Yhteistä näillä on, että kaikki laskevat vetensä lopulta Kemijokeen. Yhteenkään paikkaan en tehnyt kahta retkeä enempää. Joihinkin vain yhden ja joihinkin jokiin niin, että retket olivat eri koskelle. Kalapäiväkirjan mukaan retkiä, joilla sain näitä edellä mainittuja kaloja oli 12 kpl. Retkiä kaiken kaikkiaan tuli tehtyä noin 20-25 kpl.
Tiivistettynä retkiä oli noin 23 kpl 14 eri joelle. Noin joka toisella retkellä tuli kalaa ja keskimäärin retkellä tuli kaksi kalaa. Käydyistä joista 10 antoi saalista ja neljä jätti tyhjäksi. Saadun harjuksen keskipituus oli 25 cm, taimenia ja kirjolohia tuli yhdet kappaleet, joista taimen 30 cm ja kirjolohi sen perusmitan verran, olisiko 50 cm?
Kaudella 2025 minulla oli kalastonhoitomaksun lisäksi Kemijoen yhtenäislupa, Länsi-Lapin vapalupa ja Vikajoki. Lisäksi yksittäiset ostot Meltaus- ja Raudanjoen luville. Tälle vuodelle nämä lupa-asiat ovat hieman muuttuneet. Länsi-Lapin vapaluvan sijaan joudun ostamaan tälle kesälle kolme vapalupaa, jos haluan kalastaa samoja mestoja, kuin viime vuonna. Tälle vuodelle en ole täysin päättänyt, mitä lupia aion ostaa, muuta kuin Kemijoen yhtenäisluvan. Se lupa käy niin Ylikylässä ”kotirannassa”, Tikkasenkarilla, sekä parilla pienellä johkalla. Vikajoelle tuskin tulen ostamaan kausilupaa, koska olen saanut siitä joesta koko elämäni aikana vain yhden harjuksen. Siellä on tullut käytyä kuitenkin elämäni aikana enemmän, mitä näissä monessa muussa paikassa. En ole oikein päässyt sinuiksi sen joen kanssa. Uskon kyllä, että jos siihen keskittyisi yhden kesän oikein kunnolla, niin voisi olla tosi hyvä joki. Eipä pois suljeta tätäkään vaihtoehtoa.
Rovaniemen ympäristössä olevat pienet joet kyllä kiehtovat meikää ja ovat maisemaltaan todella miellyttäviä. Viime kesänä seikkailunhalu meinasi vain mennä yli ja jossain vaiheessa piti vähän pysähtyäkin miettimään, että mitä tässä oikeasti etsitään.
Mitä sitten ensi kesänä pitäisi tehdä erilailla, ehkä paremmin? Selkeästi itselle nousee mieleen pari asiaa:
Keskittyminen pienempään kohde määrään. Oppisin tuntemaan joen paremmin ja sikäli parantamaan onnistumismahdollisuuksia. Paikkatuntemus.
Pohtia enemmän sitä, missä kohtaan koskea kalastaa. Keskittyminen nivoihin, koskenniskoihin ja loppuliukuihin. Lisäksi suvantojen kokeiluja, viihtyykö harjukset kesäisin sellaisissa.
Paikallistuntemus kehittyy ajan saatossa, kun kiertää samoja paikkoja erilaisissa olosuhteissa. Parin retken otannalla on kokeneemmankin vaikea sanoa, onko paikassa kalaa, minkä kokoista ja kuinka paljon. Aloittelijana tämä vaatii vielä enemmän kärsivällisyyttä. Etenkin mestat, joiden eteen pitää nähdä hieman vaivaa, saattavat yhden tyhjän retken jälkeen jäädä unholaan. Sellaiset paikat voivat kuitenkin olla toisella, kolmannella tai neljännellä kerralla paratiiseja. Meikän veikkaus on, että tässä lähijokikalastuksessa monet suosivat helposti saavutettavia paikkoja. Sellaisia, joihin on näppärä tehdä iltapisto tai vaikka aamupäivällä ennen iltavuoroa. Luulen, että pieni osa paikalliskalastajista näkee vaivaa ja kävelee jollekin koskelle 5 km enempää. Voin olla väärässäkin. Jos näin on, niin vähälle kalastuspaineelle jääneitä koski- ja nivapätkiä voi löytyä. Niistä voi tavoittaa myös keskivertoa vauraampia kaloja.
Kalapäiväkirjaan vielä palatakseni haluaisin puhua myös vuorokaudenajoista. Mie jaoin vuorokauden neljän tunnin ajanjaksoihin, eli 06.00-10.00 on aamupäivä, kello 10.00-14.00 on keskipäivä ja niin edelleen. Yökalastusta tuli harrastettua loppujen lopuksi aika vähän, joten kalojen saanti jakautui melko tasaisesti muille, kuin aamuyön tunneille.
Aamupäivällä 06.00-10.00 välillä sain yhden kalan. Keskipäivällä 10.00-14.00 välillä tuli eniten, eli kahdeksan kalaa. Iltapäivällä, illalla ja yöllä tasaisesti 6 kalaa jokaiseen ajanjaksoon. Tästäkään ei voi kovin isoja johtopäätöksiä tehdä. Aamuyö jäi nollalle siksi, että en kertaakaan kalastanut kello 02.00 ja 06.00 välillä. Jos en ihan väärin muista, niin aamuisia retkiä tuli tehtyä jonkin verran, joten siitä voi jotain päätelmiä tehdä, että harjuksen syönti ei ole ehkä parhaimmillaan 06.00-10.00 välillä. Toki tämäkään ei ole mikään kiveen hakattu totuus.
Kylläpä sitä vain jo odottelee tulevaa kautta. Laitan tähän loppuun vielä kuvat näistä perhoista, joilla viime kauden aikana kaloja sain. Kiva kun löysit blogiini.
EDIT: Huomasin, että olen aina kirjoittanut Pheasant Tail perhon Phaesent tail. Pahoittelut tästä. Olen korjannut tähän artikkeliin oikean nimen, mutta vanhoihin jääköön väärä.
Black Gnat – Kuva Superflies.com Pheasant TailOrange tagPinkki leechKlinkhamerFoam KlinkhamerLarvaMusta leech
Varoitus, seuraavassa teksti on kirjoitettu huonolla Peräpohjan murteella. Tekstissä on luultavasti paljonkin virheitä murteen osalta, koska en varsinaisesti puhu aitoa Peräpohjan murretta. Tekstin sisältö on kuitenkin täyttä totta.
Olisiko minusta erämieheksi, olenko mie erämies?
Enhän mie mikhän erämies varsinaisesti ole. Nuorempana niinkin. Silloinhan me oltiin tuon tuosta yötä metässä. Vikakönkäällä telttaillen, Tikkasella laavussa ja Toramolla koassa. Hyvällä mie niitä muistelen ja osaltaan haaveilen nykyistekki semmoista heittäytymistä. Sitä on mukavuuen halu ottanut otetta, eikä ole niin heleppoa ottaa teltta kainaloon ja painella kairaan. Onko muutes kaira sama ko erämaa? Tai salo, tai selkonen? Kyllä mie sanon, että on. Netissä on nimitäin synonyymit sanalle selkonen seuraavanlaiset: erämaa, kaira, kiveliö, korpimaa, pohjoisen kaira, salo, sydänmaa ja tietön. Kuulemma oikeita selkosia on enää ihan pohjoisessa lapissa, käsivarressa ja itälapissa. Aina välillä minun harrastuksiini kuuluu maastokartan tutkiminen ja on toden totta vaikia löytää Rovaniemen seudulta edes vähääkään erämaata. Net alueet, joita ei ole vielä rakennettu, niin ne on ainakin ojitettu ja hakattu ja sitä myöten tehty tietä sinne ja tänne. Ei sillä, etteikö mulle riittäisi pienikin metsäala, enhän mie kuitenkaan jaksa, enkä edes ehdi kävelemään aikataulutetun päiväretken aikana erämaan mittoihin yltävää aluetta. Ihminen on kietonut likaiset käpälät jokaiseen vaaraan ja notkelmaan.
Niin mie haaveilen siittä, että voisin perjantaina napata teltan ja muut tykötarpheet, ajella metsätien varthen, patikoija muutama kilometri joelle tai metsäjärvelle. Voisin siellä telttailla, samoilla lähimaastoihin, kalastella. Lauantaina entistä virkiämpänä perheen pariin kotio. Mikäs mua tässä hommassa estelee? Ensimmäisenä täytynee ihan rehellisesti myöntää, että peleko. Pimeää ja yöllistä metsää mie pelekään. Alkaa oma mielikuvitus tekemään tepposia, aistit valpastuu ja kuulee jos jonkinlaista ääntä ja rapinaa. Joitain aikoja sitten mie saatoin ihan päiväsaikaakin vähän pelätä, etenkin metässä, joka oli ennestään tuiki tuntematonta. Nykyisin mie ossaan päivisin nauttiakin ja kyllä kirkkaat kesäillatkin jo menevät. Syyskesän hämäryys se heti taas. Mitenkä sitä kannattaisi edistää? Käyä vain metässäkö? Ensin vähän hämärällä, sitten vähän pimeämmällä ja niin edelleen? Sillain kai siitä pääsee?
No toisena tulee mieleen tietenkin tämä perheen isän ajankäyttö. En mie aina mikkään hyvä kotitöisä ole ja joskus tuntuu jopa itsekkäältäkin, kun olen kalalla tuon tuosta. Silti se tuntuu välillä siltä, että aikaa eräilylle ei ole. Semmoista kiireetöntä aikaa, että ei olisi aina joku kellonaika tulla pois. Siksikin olisi hauska, kun voisi olla yötä. Ilmoittaisi perheelle, että tulen huomenna iltapäivästä tai alkuillasta. Kalastus on kans semmoinen laji, että siihen ei muutama tunti taho piisata millään. Vastakin olin Meltausjoella, menin aamusta yhdeksän aikaan ja tulin kotia viideksi. Tuntui, että olisi sitä vielä jotakin lampea käynyt kalastelemasa. Toisaalta olo oli turhautunut, kun päivän saaliina oli ainuastaan yksi pirteä jokihauki. Se sai jatkaa kasvuaan. Olen mie koittanut välillä petrata kotitöisäkin, että toinenkin ehtisi tekemään omia asioita. Sillon ku toinen on päässyt omien juttujen pariin, ei omat kalaretket tunnu niin pahalta. Säilyypi hyvä tasapaino.
Nuorempana minua piettiin ehkä jopa erämiehenä. Oikeana Toramon kodan isäntänä. Ossaan mie tulet tehdä kuivilla koivuklapeilla, kun tervaskantoonkin. Varmaan louevaatteenkin saisin ripustettua, mutta rakovalkeat ei onnistuisi. Johtunee myös siitä, että keloja ei saa kaataa, niin kuin entisessä Lapissa. On hyvä, että on tullut sääntöjä. Mie luulen, että metsän reunalla kävijöitä on nykyisin paljon enemmän, kuin ennen. Siksikin, kun ihmisten määrä on muutenkin lisääntynyt. Rovaniemen kauppalassa asui 1950 luvulla 6600 ihmistä ja jos maalaiskunta lasketaan mukaan, niin arviolta 20 000 henkeä. Nykyisin Rovaniemen alueella asuu 69 000 henkeä. Olisi tänä päivänä kelot loppuneet.
Jaa minkälaisia selekosia mie sitten kaipailen? Ihan vain tavallista ja vaihtelevaa. Talvella tykkään hiihdellä suon reunoja ja rämeitä. Kesällä kuivat mäntykankaat avaruuden ja helpon kulkusuuden takia, kuusikoissa taas enemmän semmoista mystisyyttä. Tulee semmoinen olo, että siellä on niitä pöllöjä. Rämeillä ja suon reunoilla voi talvella tavata kanalintuja.
Välillä mie mietin ihan metästyksen aloittamistakin. Vieläpä koiran kanssa. Mie en vain tiiä olenko mie koiraihminen, tai olenko mie metästysihminen. Pystykorva se olisi, lintuja haukkumhan. Minullahan tuo mielikuvitus on melekosen vilkasta ja pystyn luomaan pääkoppaani innostumisista erilaisia visioita. Tästäkin aiheesta on virinnyt pilvilinnoja. Elokuun kahdeskymmenes kun koittaisi, minulla olisi kalavehkeitten lisäksi haulikkokin mukana. Samoilisin metsälampia ja joen mutkia, kalastelisin päivällä, illemmalla järven rannalle sorsien iltalennolle, siitä asennolle makuulle. Koiran kanssa kahden, tai voisihan siinä völjyssä kulkea niin oma lapsi, kuin hyvä ystäväkin. Aamusta olisi pieni lenkki lammella haulikon kanssa, kunnes taas lounaan jälkeen siirtyisin kalavesille. Olen kova poika unelmoimaan ja ajattelemaan. Sitä mie en tiiä, että olisiko minusta oikeasti tuommoiseen? Se saattaa olla, että tämä liian helppo moderni kaupunkielämä ja entisaikainen eräkirjallisuus on vain saanut romanttisia ajatuksia.
Syksymmällä kalastus jäisi vähemmälle, joitain rauhallisia nivoja voisi vielä ennen jäitten tuloa kokeilla. Mukaan tulisi tietenkin kanalinnunpyynti. Siinähän se pystykorva vasta töihin pääsisi.
Olen harrastanut valokuvausta noin 20 vuoden ajan. Sama koskee myös maastopyöräilyä, sekä kalastusta. Kirjoitin siksi 20 vuoden ajan, enkä 20 vuotta, koska minulla on ollut lajissa, kuin lajissa hiljaisia aikoja ja pirteämpiä aikoja. Ala-asteikäisenä lapsena koin olevani hyvä rullalautailemaan. Ala-, ja yläasteen kynnyksellä taas koin olevani hyvä maastopyöräilijä, etenkin alamäkeen.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, olen huomannut ikään kuin jääväni kehityksestä jälkeen. Junnaan paikallaan. Aikuisiällä olen välillä pohtinut omia vahvuuksia ja asioita, joissa olen oikeasti hyvä. En ole saanut kunnollista vastausta. Olen tullut tulokseen, että osaan vähän kaikkea, mutta en missään erityisen hyvä. Tähän löytyy monia selkeitä syitä ja yksi niistä on pitkäjänteisyys. Innostun hetkeksi, pyrin tekemään sitä mahdollisimman paljon, kunnes en enää ole innostunut. Yksi iso tekijä on, että saatan innostua maastopyöräilystä parhaiden keväthankien aikaan, mutta innostus ei ylläkään kesään, jolloin lajia voi oikeasti harrastaa. Silloin, kun harrastamisesta puuttuu pitkäjänteisyys ja jatkuvuus, niin ei tule kehitystä. Harrastaa hetken, palautuu mieleen vanhat opit, mutta ei ehdi tulla juuri uutta, kun taas laji vaihtuu. Tämmöisessä toiminnassa ei tule myöskään seurattua lajin yleistä kehitystä, niin ajotyylien, trendien, kuin varusteidenkaan osalta.
Maastopyöräily on ollut aina vain ajamista. En ole ikinä miettinyt, voiko jonkun asian tehdä teknisesti paremmin. Valokuvaaminen on ollut myös tasapaksua. Olen vain noudattanut joskus kuulemaani oppia, että horisontti pitää olla suorassa ja niin edelleen. Pitkäjänteisyyden lisäksi toinen merkittävä tekijä on itseoppivuus. En ole ikinä käynyt kursseja pyöräilyyn, valo- ja videokuvaamiseen, maastohiihtoon ja perhokalastukseen. Olen ollut huono ottamaan oppia vastaan. Olen halunnut tehdä asiat yksin. Uskon, että jos olisin viimeisen viiden vuoden aikana ajanut edes puolet kilometreistä jonkun toisen kanssa, tai porukassa, olisin paremmassa kunnossa ja parempi kuljettaja. Luultavasti niitä kilsojakin olisi paljon enemmän. Muihinkin harrastuksiin pätee täysin sama asia. Teen asiat yksin, jolloin en voi jakaa toisen kanssa osaamista ja luovuutta. Todella iso osa Instagramin taitavista valokuvaajista tekee retkiä porukassa. Todella monet kuntohiihtäjät käyvät lenkillä kaverin kanssa, tai isommassa porukassa. Maastopyöräilyäkin harrastetaan todella paljon porukassa. Porukassa harrastaminen tuo sopivaa kilpailua ja painetta, kirittää vauhdissa ja tsemppaa pitempiin lenkkeihin. Valokuvaaminen porukassa aiheuttaa varmasti luovempaa ajattelua, kun ideoita voi jakaa kaverin kanssa. Kalastuksessa ja metsästyksessä opas on alkuun erittäin suositeltavaa, jotta into harrastukseen säilyy.
Olen havahtunut tähän itse nyt kahden viimeisen vuoden aikana. Kevät-talvella 2024 mainitsin velimiehelle, että jos sille sopii, haluaisin kesällä perehtyä perhokalastukseen paremmin ja lähteä mukaan kalaretkelle. Olin ehkä hieman unohtanut asian, kun hän kesäkuussa 2024 laittoi viestiä, että lähdenkö mukaan lähijoelle. Ota kaikki mahdolliset perhokalastusvälineet mukaan, niin katsotaan homma alkuun. Siitä se ajatus niin sanotusti lähti ja pitkäjänteisyyttä ja intohimoa lajia kohtaan on säilynyt jo ennätykselliset 1.5 vuotta. Aloitin perhokalastuksen alun perin jo 2010, mutta laji hiipui aika nopeasti, koska en oppinut. Alussa olleet oppaani muuttivat etelämmäs ja uusia kalakavereita en enää löytänyt. Vuosien 2010 – 2024 välissä olen tehnyt muutamia pistoja yksinään, sekä muutamia retkiä kavereiden kanssa, mutta kaikilla on ollut virvelit. Olen todella kiitollinen isoveljelleni Laurille siitä, että otti minut johkalle mukaan. Olemme tehneet kahden kauden aikana ehkä kolme yhteistä perhokalastusretkeä, sekä muutaman pilkkiretken. Näillä reissuilla olen kysellyt, sekä ollut kuuntelevana korvana. Pilkillä olemme puhuneet kaikesta kalastuksesta, sekä olemme vaihtaneet satoja viestejä kalastukseen liittyen. Olen oppinut ihan älyttömästi tästä lajista ja into ei näytä hiipumisen merkkejä. Jos olisin kesällä 2024 velipojan pyynnön sijaan tehnyt iltapiston Tikkasenkarille, tai Vikajoen Pietarinkoskelle, niin tuskin kirjoittaisin tätä nyt. Ne olivat ne helpot ja ensimmäisenä mieleen tulevat kohteet. Tämä on siis erittäin hieno esimerkki siitä, kuinka iso vaikutus on kokeneemmalla oppaalla. Ihan kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta, koska sitä itseopetteluakin on ihan tarpeeksi. Lisäksi yhdistin lähes heti kalastamiseen myös videokuvaamisen. Ei välttämättä se paras yhdistelmä, mutta ainakin itselle mieleinen ja saan dokumentoitua oman kehityksen eläkepäiville katsottavaksi. Heti ensimmäisellä retkellä Laurin kanssa saatu onnistuminen pintovaan harjukseen, sekä hänen maininta Rolf Nylinderin videoista aiheutti luultavasti sen isoimman kipinän koko touhuun. Oppaan kanssa harrastaminen ei ole valmiista pöydästä syömistä. Työ on tehtävä kuitenkin itse. Se on perimätiedon jakamista eteenpäin. Lauri on antanut avaimet oppiin, eli tärkeää perustietoa, jonka avulla olen osannut hakea tietoa vielä lisää. Uuden yhteisen retken jälkeen olen taas saanut runsaasti uutta oppia ja avaimia uuden oppimiseen. Soveltamalla näitä oppeja omaan tekemiseen, olen löytänyt hiljalleen oman strategian ja filosofian perhokalastukseen. Olen kiertänyt niin valmiiksi kerrottuja mestoja, kuin kartalta etsimiä koskia. Pyytänyt paljon tyhjää, mutta saanut myös isoja onnistumisia. Rovaniemen seudun joet ja luonto ovat äärimmäisen kaunista ja ihan kalaisaakin.
Kokeneen kalakaverin merkitys on ollut siis valtava. Lauri veljen lisäksi olen päässyt muun muassa Tonin ja Juhon kanssa perhokalastusretkille. Kalastus isossa porukassa ei ole mieleistä, toki sellaisiakin retkiä voi tehdä tiettyihin paikkoihin. 1-3 kalakaveria voisi olla aika sopiva. Yksi syy kalastuksessa yksinäisyyteen on ollut videoiden tekeminen. Varsinkin, jos kaveri ei ole innokas videoiden tekijä, oma tekeminen alkaa hävettämään. Tässä asiassa voisin olla ensi kesänä rohkeampi.
Perhokalastuksen myötä olen siis havahtunut siihen, että en ole täysin toivoton tapaus ja pystyn kehittymään. Kyse on siitä, että yksin en siihen pysty. Tarvitsen harrastuksiin kaveria ja kokeneempien vinkkejä. Niin varmasti kaikki tarvitsevat. Minulla on sellainen haave, että vuoden kierrossa olisi nämä muutamat harrastukset, joissa säilyisi pitkäjänteisyys ja saisin huomata kehitystä. Perhokalastuksen lisäksi maastopyöräily ja maastohiihto, sekä välikausina ja autotallin juoksumatolla juoksu. Toki onhan minulla nykyisin myös metsästyskortti, joten nähtäväksi jää, miten se asettuu tähän rytmiin. Rytmin tärkeimpänä palasena on perhe ja puoliso. Sen ympärille rakennetaan kaikki muu.
Vuoden 2026 tavoitteeksi voisinkin asettaa, että harrasta porukassa.
Vuosi 2025 lähenee loppua ja ihan viime metreillä avasin uuden sivuston ja blogin. Siirryin pitkän tauon jälkeen oman domainin alle. Tämä antaa hieman luovempaa vapautta sivuston ulkonäön, mutta myös teknisten ominaisuuksien osalta. Toivottavasti ihmiset löytävät myös tänne. 🙂
Tämän kirjoituksen voisi kirjoittaa monelta eri kantilta. Yrittäjäminä, kalastajaminä, retkeilijäminä, isäminä, aviomiesminä ja niin edelleen. Haluan tämän blogin keskittyvän lähtökohtaisesti harrastuksiini, mutta myös perhe ja yrittäjyyskin teksteissä vilahtelee. Kirjoitan tämän uudenvuoden puheen kuitenkin harrastusminänä. Mitä vuosi 2025 sisälsi kalastuksen, retkeilyn ja liikunnan saralla.
Kirjoitin edellisen vuosikertauksen Instagramiin loppuvuodesta 2023. Silloin teemoina oli työuupumus, tupakoinnin lopetus ja liikunnallinen arki. Sieltä löytyi hieman lukujakin, kun vuonna 2022 olin tehnyt keskimäärin 1.5 treeniä viikkoon ja 2023 olin nostanut määrän kahteen treeniin. Selailin Suunto sovelluksen tilastoja ja totesin, että viime vuodet on mennyt reilulla kahdella treenillä viikkoon ja vuodessa on harjoitustunteja tullut noin 80h luokkaa. Se tarkoittaa siis sitä, että viikon treenitunnit olivat vain 1.5 h. Keskiarvona kaksi harjoitusta viikkoon on ihan ok, vaikka enemmänkin pitäisi olla, mutta tuo tunti määrä treeniä kohden on aivan liian alhainen. Tein tässä myös hieman matikanlaskuja ja katsoin miten nämä luvut asettuvat vuoden kolmella ensimmäisellä ja viimeisellä kuukaudella. Kesät ovat olleet aina treenaamisen osalta hiljaisempia. Tänä vuonna tammi-helmi-maaliskuun treenimäärä viikkoa kohti oli 2,9 krt ja 2,7 h, kun taas loppuvuodesta loka-marras-joulukuu 4 krt / viikko ja 2,2 h / viikko. Tämän tyyppiset lukemat pitää kyllä saada koko vuoden osalta. Minulla on kyllä kestävyyskuntoiluun hyviä mielekkäitä harrastuksia jokaiselle vuodenajalle, joten siitä se ei ole kiinni. Tällä hetkellä ajatuksena on kehittää peruskuntoa ja tietenkin kehittyä myös lajien osalta. Haaveissa olisi jossain vaiheessa osallistua johonkin tapahtumaan niin maastopyöräilyn, hiihdon, kuin polkujuoksunkin osalta.
Vuoden 2025 liikkumis statseja
Perhokalastus
Miehän tosiaan aloitin perhokalastuksen kesällä 2024 ja tämä vuosi oli ensimmäinen kokonainen lajin parissa. Ensimmäinen ajatus on, että opin kesän aikana aivan älyttömästi tästä lajista ja aloin hahmottamaan myös omaa kalastus filosofiaa. Kesän aikana tuli kierreltyä monenlaisia vesiä joista osa oli veljen, tai jonkun muun suosituksia ja osa sitten ihan kartalta katsottuja virtavesiä. Toisinaan tuli heitettyä kuusi tuntia tyhjää, kuin toisinaan taas muutamassa tunnissa tuli valtavia onnistumisia. Kauden edetessä opin mielestäni koko ajan paremmin nauttimaan hetkestä jokivarressa ja alkukauden levoton höntyily väheni selvästi. Tälle kaudelle sattui myös kaksi taimen tapahtumaa, ensimmäinen oli toukokuussa pienellä erämaajoella virvelillä ja toinen samaisella joella loppukaudesta perhoon. Tämä oli myös ensimmäinen perholla saatu taimen. Ensimmäisten taimenien lisäksi kausi huipentui ennätys harjukseen, joka oli 39 cm. Sen huomasi kyllä heti siiman päässä, että oli keskimääräistä vauraampi kala. Rovaniemen vesistöissä meikän harjukset ovat olleet keskimäärin 30 cm luokkaa. Silloin tällöin joku 35-36 cm on tullut.
Tulipahan tälle kaudelle yksi kirjolohikin perholla ja vieläpä urbaanissa miljöössä Jätkänkynttilänsillan kupeesta. Ensi keväänä aion käydä tutustumassa yhteen pienempään jokeen, josta kirjolohta voisi myös saada.
Jollain saattaa kiinnostaa myös se, mitä tuli hankittua tähän harrastukseen. Pyrin menemään aika vähillä hankinnoilla, mutta jotain oli kuitenkin pakko hankkia. Käytettynä ostetut kahluuhousut kovasta liimailusta huolimatta eivät enää pitäneet vettä, joten investoin sitten uudet Simmsin vyötärömallin housut. Perhojen ja perukkeiden lisäksi tuli hankittua uusi heittosiima tuohon perussettiin, sekä isompaan vanhaan vapaan. Yritin siis saada uudella siimalla vanhasta seiskaluokkaisesta toimivaa settiä, mutta ei siitä tainnut olla apua. Meikällähän on käyttösettinä tuo Visionin Eka 8′ ja #4, jossa Visionin Vibe+ 85 siima. Tämän lisäksi vanha Erätukusta ostettu 9′ ja #6-7 vapa samalla siimalla, mutta sen heitto-ominaisuudet ovat niin karseat, että ei siitä taida olla kalakaveriksi. Hankinta listalla on siis joku hyvä #6 setti kevään streamerkalastukseen, isommille koskille ja ehkäpä hauen pyyntiinkin.
Siimojen lisäksi taisin hankkia suonipihdit. Jos vielä lasketaan joululahjat, niin pukkihan toi uuden haaveilemani repun, Savotan Jääkäri M, sekä pienen setin perhojakin. Repusta on tarkoitus tehdä videota ja artikkelia seuraavan retken yhteydessä.
Perhokausi oli kaiken kaikkiaan melko pitkä, kun ensimmäiset heitot ja ensimmäinen harjus tuli huhtikuussa Sallassa ja viimeiset perhokalat lokakuun lopussa.
Kevään ensimmäinen harjus
Syksyllä viimeisen retken jälkeen unohdin aika mukavasti koko harrastuksen ja ajatukset siirtyi juoksuun ja hiihtoon. Se on ihan mukava välillä unohtaa kokonaan jokin laji, jota ei voi harrastaa kuin tiettynä vuodenaikana. Joulupukilta tullut Ari Savikon Harjus kirja kuitenkin aktivoi aivot taas kivasti perhokalastukseen, joten hauska alkaa tässä hiihdon ja pilkkikauden ohella fiilistelemään jo tulevaa kautta.
Vuosi 2026
Odotuksia vuodelle 2026? Kaiken kaikkiaan koen, että asiat on tällä hetkellä todella hyvin. Olen onnellinen ja kiitollinen perheestä, läheisistä ja ystävistä. Minulla on työ, joka pitää ainakin ajatukset liikkeessä ja harrastukset, jotka pitävät fyysisesti liikkeessä.
Toivon, että kaikelle olisi sopivasti aikaa. Aikaa olla rakkaan vaimoni kanssa (muutakin kuin töissä), tehdä perheenä asioita, joista kaikki pitävät ja vielä omille harrastuksillekin. Harrastukset ovat myös siitä kivoja, että niitä voi tehdä myös koko perheellä, lasten kanssa, tai vaikkapa yhden lapsen kanssa kerrallaan. Toivon, että lasten kanssa tehdyt pyörä-, kala- ja laavuretket inspiroisi heitäkin olemaan luonnossa ja arvostamaan sitä.
Jos jotain tavoitteita pitäisi asettaa, niin ainakin se metsässä yöpyminen, joka jäi viime kesänä tekemättä. Pyöräilyn saralla haluaisin taas olla aktiivisempi, kuten toissa kesänä. Kilometreinä voisin tavoitella jotain 300 km luokkaa, koska vuonna 2024 olin pyörän selässä reilu 200 km.
Somea ja YouTubea aion tehdä samaan malliin, kuin viime vuonna. Ei isompia paineita katselukerroista, tai tykkäyksistä. Lähinnä omaksi iloksi ja bonuksena, jos joku muukin innostuu harrastamaan.
Blogin kirjoittaminen tulee olemaan vahvasti mukana, kun olen panostanut nyt uuteen blogiinkin.
Perhokalastus tulee olemaan tietenkin isona osana tulevaa vuotta, etenkin huhtikuun ja marraskuun välisenä aikana. Viime keväänä fiilistelin sitä, että pääsisi edes yhden kerran mettäsuksilla perhokalalle. Olisi periaatteessa ollut tehtävissä, mutta viime keväänä oli niin kovat hanget, että pääsi ihan kävellenkin ensimmäisille retkille. Mettäsuksi retkeä voisi ajatella tulevana keväänä. Muutoinkin tulevana keväänä tiedän ehkä paremmin, mihin ensimmäiset retket suuntaan. Mahdollisesti paikkoihin, joissa uskon ja tiedän olevan taimenta, jolloin harjuksille voi antaa enemmän rauhaa. Odotan retkiä, joissa pääsen nauttimaan luonnonrauhasta, ihmettelemään luonnon kiertokulkua ja oppimaan uutta kaikesta siitä, mitä luonto ja kalastus parhaimmillaan tarjoaa. Tässä joulun alla hiljattain suoritin myös metsästyskortin, joten luultavasti myös kanalintumetsästys tulee olemaan osa sisällöntuotantoa.
