Avainsana: Luonto

  • Erämaajoen taimen

    Erämaajoen taimen

    Heinä- elokuu on usein hieman hiljaisempaa kalastuksen suhteen. Tänä kesänä ei tosin ole ollut sitä ongelmaa, että vedet olisivat liikaa lämmenneet. Taisin yhden retken tehdä niin, että en tohtinut juuri onkia, kun veden lämpötila huiteli +20* tietämillä. 22.8.2026 tein pitkästä aikaa retken erämaiselle pienelle joelle.

    Tarpoen joelle

    Olin melkein perillä, kun tuulilasiin alkoi tipahdella pisaroita. Olin ollut kattovinani, että tänään ei pitäisi sataa ja samaa säätiedotus näytti edelleenkin. No sadetutka sen sijaan näytti sadepilven pyyhkäisevän ylitseni. Pahimman sateen mentyä ohi, uskaltauduin ulos autosta ja pakkasin varusteet reppuun, sekä viritin kameran jalustalle ja kaulalle.

    Loppukesän runsaat sateet näkyivät luonnossa ja metsäojat olivat täynnä vettä. Muutenkin alava ja kostea maasto oli entisestään raskaampi kulkuinen. Polun tapaista seuraillen ja useamman ojan ylittäen saavuin jokirantaan. Paikka oli sama, jossa viime syksynä kävimme pintovia syysharjuksia pyytämässä. Sain tältä kohdin ihan ruokakalankin.

    Jatkoin jokivartta alemmaksi kohti koski osuutta. Siellä en ollut ennen käynyt sulan maan aikaan, mutta olin kuullut paikasta hyvää. Yhtenä talvena hiihtelin koskelle ja löysin runsaasti saukon jälkiä. Luonto oli vehreää, ehkä joku koivu jo vähän väriä vaihtamassa. Jokivarsi oli suhteellisen helppokulkuista muutamaa ojaa lukuun ottamatta. Joku loppukesän tiainenkin lenteli lähi puissa. Ennen koskea joki virtasi rauhakseltaan ja pinta oli sileä. Osittain hiekkainen pohja vilkkui kirkkaassa vedessä, silmä koko ajan hakien harjuksen tuikkia. Tuikkeja ei kuitenkaan näkynyt, vaan vettä ripotteli hiljakseen.

    Kosken niskalla rannalla oli pieni nuotiopaikka. Ohitin sen ja löysin järeän rantakuusen, jonka alle oli hyvä laskea reppu. Kasasin Visionin EKA #4 vavan ja siihen Tuurin kyläkaupalta ostamani Eumerin kelan. Kela näyttää siltä, että sillä olisi menty jo kymmenen vuotta. Sen verran on maalit jo kuluneet. Kelalla minulla oli nymfisiima ja perhoksi valitsin kuulapäisen pheasant tail nymfin.

    Pheasant tail nymph

    Pienen joen yllätys

    Astelin varovasti rantaveteen ja huomasin, että vesi syvenee poolissa aika lailla. Aloitin nymfailun ja alkuun ei tapahtumia tuntunut. Indikaattorista huomasin, että edessä oli todella syvä monttu. Heittelin vähän eri sektoreille, kunnes keskeltä poolia joku tarttui perhoon. Ensin ihan paikallaan. Jäikö pohjakasviin tai kiven koloon? Ei nyt se liikkui, tempoi, lähti viemään. Tämä on nyt isompaa sorttia, ei mikään normaali lähijokien harjus. Kala veti alajuoksuun päin, olin hämilläni. Mitä tässä kuuluu tehdä. Juoksenko perään? Annanko löysiä tai kuinka paljon voin antaa painetta? Tippet ringin perässä minulla oli 0.16 peruke, en muista onko se monofiili vai fluoro.

    Aloin hiljalleen ymmärtää, että siiman päässä on taimen. Kala oli voimakas ja minua hirvitti poolin ylä- ja alapuolella olevat kuohut. Jos se lähtee tuonne alas, niin se on menetetty peli. Sain lopulta kalan ohjattua yläpuolelleni ja sieltä rantaan ja haaviin. Todella, taimen se oli ja iso. Tai ei mikään jättiläinen, mutta minun mittapuulla ja pieneen jokeen suhteutettuna.

    Pienen joen luonnon taimen, mittaa ehkä n. 35cm.

    Edellinen taimen ennätykseni oli toiselta Rovaniemeläis joelta 30 cm. Esittelin kalan rannalla olevalle kameralle ja laskin takaisin haaviin. Kaivoin vyölaukusta mitan ja aloin mitata kalaa haavin reunalla. Pärskis ja taimen oli poissa, en saanut mittaa. Ehkä tämä perinteinen timpurin mitta ei ole kaikkein kätevin tässä hommassa. No on siitä mitta tai ei, niin ei se sitä paremmaksi tai huonommaksi tee. Kalan lähdettyä mittasin veden lämpötilaksi +15*.

    Harjuksia

    Jatkoin pari heittoa vielä samasta poolista ja jatkoin alemmaksi. Rantauduin seuraavaan pooliin ja muutaman heiton jälkeen siiman päässä oli pieni harjus, ehkä 15 cm. Jatkoin jälleen alemmaksi ja seuraavasta poolista perhoon iski hieman isompi harjus. Pienen väsytyksen jälkeen sain kalan haaviini. Jos tämä mitan täyttää, otan ruokakalaksi. Mittasin kalan ja sain siitä venyttämällä juuri 34cm. Laskin harjuksen takaisin jokeen.

    Harjus 34 cm

    Koskea jatkuisi vielä alas, mutta tänään en taida lähteä enempää tutkimaan. Voisin palata repulle ja keitellä kahvit. Repun luona virittelin Primus keittimen aloille, hain joesta vettä pannuun ja laitoin keittymään. Vesi kiehahtaa kaasukeittimellä aika nopeasti, enkä kerennyt muuta kuin juuri banaanin syödä odotellessa. Lisäsin pannuun kahvin höysteet nahkapussukasta, kopautin pannua kolme kertaa kovaa alustaa vasten ja jätin keittimen päälle asettumaan. Kaivoin repusta eväsleivän ja Dr. Pepper tölkin. Ostinpa ihan kokeilun vuoksi, miltä se kylmä virvoitusjuoma maistuu näin jokivarressa. Hyvältähän tämä maistuu, mutta en ota kyllä tavaksi.

    Kahvit juotua pakkasin tavarat reppuun, mutta jätin perhosetin vielä pakkaamatta. Ajattelin, että kopasen kosken niskan ja kävelen jokivartta pitkin autolle, samalla tarkkaillen pinta käyntejä.

    Paluu autolle

    Pysähdyin heti kosken niskalle, laskin repun maahan ja viritin kameran kuvaamaan kohti niskaa. Kävelin pienen pusikon läpi heitto paikalle. Jälleen muutamia heittoja ilman tuloksia. Yritänpä vielä muutaman heiton niskakivien taakse, ennen kuin lähden pois. Perho tipahtaa veteen ja vajoaa kohti pohjaa. Virta kuljettaa nymfiä luonnollisesti pohjaa mukaillen ja yhtäkkiä se pysähtyy, juuri ennen niskan kiviä. Siima kiristyy ja virkeä kala ampaisee pohjaa pitkin viistosti ylävirtaan. Ylävirtaan katsoessa vasempaan reunaan muodostuu poukama, pieni suvanto. Kala hyppäsi siellä muutaman kerran, josta sain sitten haavittua. Kaunis noin 30 cm harjushan se. Hetken ihasteltua päästin kalan kasvamaan.

    Paluumatkalla joki oli seesteinen ja tyyni. Sade oli loppunut jossain vaiheessa iltaa ja ilta-auringon säteet välkkyi puiden latvoissa. Ylempänä jokivarsi oli melko raskas kulkuista. Tuli mieleeni Mika Myllylä ja Tervaneva. Tarvoin kosteassa mättäikössä, välillä risukossa ja välillä taas kuivemmalla kanervikolla. Heittelin muutamissa kohdin perhoa, mutta hiljaista oli. Saavuin tutuille edellisten syksyjen pintaperhostus mestoille. Ylitin joen matalasta hiekkapohjaisesta kohdasta. Pidin pienen tauon perinteisellä taukopaikalla. Tikka koputteli takana rämeellä keloa.

    Heitin nymfin veteen, vaikka vesi oli melko korkealla ja isomman kalan haavitsiminen olisi ollut lähes mahdotonta. Perhoon iski pieni särki.

    Kiva kun luit. Jätä kommenttisi alle. 🙂

    -Juhani

    Youtube video retkestä
  • Kesä ja loma 2025

    Kesä ja loma 2025

    Johdanto

    Jos nyt yrittäisi edes kerran kuukaudessa kirjoittaa. Toki tätä kirjoittaessa kello on yli puolen yön ja on menty jo elokuun puolelle. Laitan kuitenkin julkaisu ajankohdaksi 31.7. joten onpahan heinäkuullekin postaus.

    Kesä ja kalastus

    Alkukesästä teinkin postauksen siitä, onko minussa tapahtunut kehitystä, vai oliko alkukesä vain hyvää tuuria. Sama meno on jatkunut pitkälti koko kesän. Tyhjiä retkiä ei ole oikeastaan tullut ja taimenia on ollut siiman päässä ennätysmäärä ja lisäksi ennätys harjuskin on löytynyt. 40 cm.

    Tänä kesänä on tullut keskityttyä muutamaan paikkaan ja pieniä retkiä on tullut tehtyä läpi kesän. Kyllä mie sanon, että tyytyväinen täytyy olla näihin lähivesiin. Olen päässyt kokemaan hienoja pinturi hetkiä, sekä jännittävää nymfausta. Taimenet ovat olleet 15-30 cm pituisia ja harjukset aina jopa 40 cm saakka. Useampi mitan täyttävä kala on tänä kesänä käynyt haavissa. Ruoaksi ei sen sijaan ole harjuksia vielä lähtenyt. Isommalle #7 vavalle ei ole toistaiseksi ollut isompaa käyttöä, kun varsinaiset hauki retket on vielä tekemättä. Onhan tässä vielä koko syksy aikaa. 🙂

    Perus välineet

    Loma

    Yrittäjällä on tunnetusti lomat tiukassa, mutta kyllä me kolme viikkoa oltiin, että heilahti. Loma aloitettiin heti lähes kahden viikon pituisella matkailuautoreissulla, joka toteutettiin kokonaisuudessa puskaparkkeja hyödyntäen. Taidettiin me joku yö olla sukulaisten pihassakin?

    Tuli kierrettyä Kauhavalla, Tampereella, Raumalla, Turussa, Hangossa, Helsingissä, Lahdessa ja Oulun seutuvilla. Reissun aikana kelit olivat vaihtelevia aina kovista ukkosista ja vesisateista hellepäiviin. Päästiin olemaan sekä kaupungeissa, että uimarannoilla. Mitään erikoisempia kalapaikkoja ei matkalle sattunut, joten virveliä ja perhovehkeistä puhumattakaan ei tullut paljoa kasteltua.

    Heinäkuun puolivälissä käytiin pojan kanssa yhden yön reissu asuntoautolla Kittilän perukoilla. Ajeltiin aamupäivän aikana Kapsajoelle Paavinkarille, jossa oli Kittilän kunnan rakentama ja ylläpitämä kota, puucee ja liiteri. Joki oli kirkas ja siinä kohdassa rauhallisesti virtaava niva. Tavoitimme runsaasti pienempiä yksilöitä, niin harjuksia, kuin taimenia. Ruokakalaa 30 cm alamitasta huolimatta emme löytäneet. Hauska sinänsä, että vesi oli kirkasta, joessa hyviä monttuja isommallekin kalalle, mutta ei mitään. Sitten kun reissun jälkeen palasin lähijoelle, niin samointein napsahti siiman päähän pari +35 cm harjusta.

    Nukuimme kodan edustalla matkailuautossa yön ja jatkoimme aamulla vielä kalastamista. Puolen päivän aikaan lähdimme ajelemaan kohti Leviä ja bike parkia. Vuokrasin pojalle polvarit ja ylävartalosuojat, koska muut varusteet löytyikin omasta takaa. En tiedä olenko tullut vanhaksi, vai alkoiko parkkipaikalla syöty nakkikeitto muuten vain kiertään mahassa, kun jo ekan laskun jälkeen tuli vähän huono olo. No, parin laskun jälkeen oli pakko käydä hieman hengähtämässä autolla. Olo parani merkittävästi, mutta kyllä se koko päivän jonkin verran verotti ajonautintoa.
    Kokonaisuudessa oli kyllä kiva päästä ajamaan pitkästä aikaa vauhtimäkiä. Ajojen jälkeen nautittiin auton pakastimessa säästössä olleet jäätelöt, sekä haettiin kaupasta virvoitusjuomat ja ajoimme levijärvelle uimaan.
    Oli kyllä siistiä olla pojan kanssa kahdestaan puolitoista vuorokautta.

    Kesälomalainen

    Aerobinen vai anaerobinen

    Levin reissu ja siellä Finnish Enduro Cupin treenaajat saivat mielessäni boostia ajattelemaan treenausta. Olen joskus ennenkin miettinyt, että joskus vielä osallistun enska kisaan. Jälleen on tullut sen kaltaisia ajatuksia.

    Lopetin tupakoinnin 2024 tammikuussa. Olen lihonut sen jälkeen noin kymmenen kiloa. Keskivartalolihavuutta on selvästi olemassa, ei vielä sairaalloisesti, mutta liikaa kuitenkin. Peruskunto junnaa paikallaan, ei ole kehittynyt, ehkä jopa huonontunut. Tupakoinnin lopettamisesta tulleet hyödyt ovat ehkä hieman sulaneet elintason aiheuttamaan turvotukseen.

    No, onhan siitä liikunnan lisäämisestä puhuttu ennenkin. Innostuksia on tullut ja mennyt, eikä mitään pysyvää ole tapahtunut. Kesät varsinkin on tahtoneet olla hiljaisia treenaamisen suhteen. Niin myös tämä kesä, vaikka keväällä oli hieno ajatus, että kesällä ajan maastopyörällä mahdollisimman paljon ja pyrin ainakin siihen 200 km määrään. Jälleen kilometrimäärät ovat alhaisia monen mittapuulla, tiedän sen.

    Miehän tykkään aina vähän speksata näitä ja tilastoida asioita. Siksi ajattelin avata minun ”treeni” päiväkirjaa hieman. Tämän vuoden puolella hiihtoa kertyi 141 km ja 12.37h. Tähän olen tyytyväinen, koska koko talven saldo oli reilu 200 km. Pyöräilyä, eli ihan teitä pitkin ajoa on kertynyt 118 km ja siihen on mennyt aikaa 9.30h. Kävelyä 27km, maastopyöräilyä 57km, polkujuoksua 20km, juoksua 22km ja juoksumattoa 10km. Tästä vuodesta tulee kuitenkin aktiivisempi, kuin viime vuodesta. Yhteiskilometreissä olen viime vuotta jäljessä noin 60km, harjoitusten määrässä noin 25 kpl ja kestoissa noin 20h. Tätä vuotta on jäljellä vielä 5 kk, joten eiköhän nämä tule saavutettua.

    Uutta intoa

    Tosiaan tässä loman aikana ja sen jälkeen on noussut jälleen innostusta tehdä jotain. Ensinnäkin saada painoa pudotettua ja keskivartaloa hieman pienemmäksi, jotta kaapissa olevat hyvät vaatteet taas sopisivat päälle. Toiseksi haluan ihan tavallista arkea varten kehittää peruskuntoa, jotta jaksan painaa töissä ja kotona perusasioiden äärellä. Näiden asioiden lisäksi minulla on haaveissa osallistua joskus, tai mielellään parin vuoden sisällä jo johonkin massatapahtumaan. On se sitten polkujuoksu, maastopyöräily tai hiihto, niin kestävyyskuntoa pitää kehittää, lihasvoimaa parantaa lajiharjoittelua unohtamatta.

    Niin miksi tämä ei ole ikinä onnistunut. Hektinen elämä? Ruuhkavuodet? Yrittäjyys? Mitä näitä tekosyitä nyt onkaan. Ongelma on ollut varmaan siinä, että on pyrkinyt toteuttamaan jotain ohjelman tapaista liian tarkkaan ja kun se ei ole toteutunut suunnitelman mukaan, niin sitten se on jäänyt. Todellisuudessa treenaamista pitäisi mukauttaa jatkuvasti siihen arkeen sopivaksi. Jokainen treeni, lyhytkin sellainen on parempi, kuin tekemättä jäänyt treeni. Jos on kiireinen viikko, niin jos sinne saa yhdenkin puolen tunnin kävelyn edes, niin se on parempi kuin ei mitään. Se yksi treeni ei sinänsä edistä mitään, mutta hommassa pysyy jatkuvuus ja säännöllisyys. Se on ilmeisesti se joka ratkaisee.

    Mitä mie nyt meinaan tehdä? Mie aion liikkua säännöllisesti viikoittain. Parhaimmillaan se voi olla viikossa 2h maastopyöräilyä, 2h pyöräilyä, 1h juoksua ja päälle jokin voimatreeni. Kevyimmillään siellä on puolen tunnin työmatkapyöräily yhteen suuntaan ja yksi kevyt kävely. Tärkeintä vain olisi saada jatkuvuus sille hommalle. Tämä on se ensimmäinen steppi. Eli periaatteessa lajilla ei ole väliä, kunhan zone1 ja zone2 sykealueilla tehtyjä treenejä tulee viikoittain.

    Mikä laji?

    Pyöräily on ollut lähes kaksi kolmasosaa elämästäni mukana. Sitä ei ehkä päälle päin näe, eikä minua juuri tunneta pyöräily piireissä, mutta olen harrastanut pyöräilyä lähes 20 vuotta. Joo en ole ollut ihan jatkuvasti aktiivinen. On kausia, ettei kampea ole pyöritetty juuri lainkaan ja sitten on kausia, kun on ajettu enemmänkin. Joka tapauksessa 2006 vuoden tienoilla, ehkä ennenkin sain ensimmäisen kunnon pyörän DDG Shooterin. En ole ikinä ollut pyöräilyssä aallonharjalla, en ole ollut juuri tietoinen uutuuksista, enkä ole ikinä tutustunut, miksi joku rengas on parempi kuin toinen. Olen ajanut sillä, mitä on sattunut olemaan alla. Pyöräilyssä koen, että minun teknisessä ajotaidossa olisi potentiaalia parempaan, mikäli tunteja poluilla tulisi hieman enemmän ja kunto olisi parempi.

    Voin siis todeta, että pyöräily on ehdottomasti ykköslaji. Pyöräilyn lisäksi hiihto on ollut myös aika paljon elämässäni mukana, vaikka en ole siinäkään kovin hyvä. Olen tosi paljon harrastanut yksin, joka osaltaan vaikuttaa siihen, että kehitys on hitaampaa. Juoksu ja polkujuoksu tulevat taas viimeisenä. Olin kauan sitä mieltä, että jopa vihaan juoksemista, siis etenkin tiellä juoksemista. Nykyisin pidän siitäkin ihan ok. Mieluiten juoksen pururatoja, koska niissä pystyn pitämään vielä PK – sykkeet, mutta eivät ole ihan niin tylsiä ja kovia, kuin asfalttitiet. Poluilla taas on vaikeampi hallita sykettä. Pyrin kuitenkin arvostamaan asfalttijuoksua, koska se on minulla helpoin tapa lähteä pk lenkille. Mikäli vain on syönyt ja juonut, niin ei muuta kuin lenkkarit jalkaan, sykevyö rinnanalle ja menoksi. Asfalttipyöräily on myös helppo, mutta maastopyöräily vaatii vähän tekemistä, koska ihan vieressä ei ole sellaisia maastoja.

    Jatkuvuus

    Toivon kyllä, että liikunnasta tulisi rutiini ja osa arkea, eikä tarvitsisi aina ”aloittaa alusta” tätä projektia. Laita kommenttia, mikäli aihe kiinnostaa, tai on jotain kysyttävää minulle. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia.

    Kesän aikana on muutama Youtube videokin tullut tehtyä ja niitä pääsee katsomaan minun tililläni @JuhaniMoilanen.

  • Löytyykö pojalle perhokalastuksen kipinä?

    Löytyykö pojalle perhokalastuksen kipinä?

    Meillä oli edessä kokonainen lauantai perhokalastuksen parissa.
    Ainoa toive retkelle oli, että saisin pojalle muutaman onnistumisen, jotta hänessä voisi syttyä jonkinlainen perhokalastajan kipinä.
    Ajelimme kohteeseen, ajoimme auton minulle tuttuun parkkiin, puimme kahluuhousut ja kasailimme kamppeet reppuihin. Meillä oli käytössä kaksi Visionin EKA vapaa, toinen #3 ja 7 jalkainen, toinen #4 ja noin 8 jalkainen. Laitoimme kolmosluokkaiseen kelan, jossa oli hyvin pintaperhostukseen toimiva siima ja neloseen taas kela, jossa minulla oli Vibe 85 jatkeena nymfisetti. Ajattelin, että voisimme vuorotellen kalastella eri tyylejä ja tämä ajatus osoittautui toimivaksi.
    Kummallakin pystyi heittämään pinturia, mutta toisella nymfaaminen oli hankalampaa.

    Käveltiin joki varteen ja koskipaikalle, josta olen kerran aikaisemmin saanut nymfikalan. Laitettiin pinturisettiin musta liitsi ja nymfisettiin pojan kaverin luona sitoma kuulapäinen perho. Huomasin, että tämä perho ei kuulapäästä huolimatta tahdo upota, koska siinä oli pyrstökarvaa sen verran paljon. Kalastaessa huomasin, että kosken sivussa pienessä peilissä kävi tuikki. Kas, kala pintoo tämmöisessäkin vedessä. Vaihdoin nymfisettiin pienen mustan klinkhammerin ja heitin muutaman heiton. Kohta oli kala kiinni ja väsytyksen jälkeen komea reilu 30 cm harjus haavissa. Siitä peli auki, tosin vain minulle. Jatkettiin alemmaksi, näytin pojalle paikan, josta sain ensimmäisen perhotaimenen ja ihasteltiin kirkasvetistä jokea ja miljöötä. Jatkettiin edelleen joki vartta alemmaksi, kunnes saavuttiin rauhalliselle nivalle. Istahdettiin hetkeksi alas ja tutkittiin, näkyisikö tuikkeja. Niva oli hiljainen. Annoin pojalle luvan haravoida liitsillä. Jätin tavarat rantatörmälle ja kävin katsomassa alempaa. En ehtinyt kauaa tutkailla, kun näin tuikin ja pyysin pojankin katsomaan. Samaan aikaan hieman alempana valtava kurki tallusteli ja lähti lentoon. Kamera oli tietenkin repun luona.

    Poika jäi ”vahtimaan” tuikkeja, kun minä kipitin repulle vaihtamaan tuoreen 5x perukkeen ja siihen mehevän mustan klinkhammerin valkoisella hatulla. Annoin kunnian pojalleni yrittää lähempää tuikkia. Syksyllä toisella johkalla heitossa oli vielä paljon tekemistä, eikä silloin saanut perhoa kalan kohdalle. Nyt heittoa on harjoiteltu kotipihalla, joten se tuntui sujuvan hieman paremmin. Kerran tai kaksi kala kävi yrittämässä, mutta tartutus ei onnistunut. Hetken rauhoitus ja kala tuikki jälleen. Uusi heitto kalan yläpuolelle, perho lipui virran mukana ja kohta katosi pinnan alle. Vapa ylös ja kala oli kiinni. Pojan hymy oli korviin saakka. Koitin isänä neuvoa, miten väsytetään ja hän sai ohjattua kalan rantaan hieman alemmas, jossa olin. Sain kalan haaviin ja menin pojan luo. Mahtava, kerrassaan mahtava harjus pintasyönnistä. Mitallinen 35 cm harjus oli haavissa. Hetken pohdittiin, otetaanko ruoaksi, mutta päätettiin kuvan jälkeen päästää takaisin. Ehkä se oli parempi niin. Hieman ylempänä tuikki uusi kala, tai oli tuikkinut jo aikaisemminkin. Kala oli hieman vaikeammassa paikassa, joten heitot eivät napsuneet oikein kohdilleen ja oli muutoinkin ongelmia siiman kanssa. Sanoin pojalle, että lähdetään ruoan tekoon ja annetaan paikan rauhoittua. Juuri kun oltiin lähdössä, kala tuikkasi. Sanoin pojalle, että annappa minun yrittää. Hiippailin lähemmäksi rantapusikossa ja sain heitettyä juuri tuikin yläpuolelle. Ensimmäinen heitto oli onnistunut ja kala tartutettu. Sain haavittua vikkelän harjuksen ja tämä osoittautui hieman pienemmäksi, mutta +30 cm kuitenkin. Lähdimme ruoan tekoon.

    Ruokailun aikana huomasimme, että niva hiljeni, eikä enää uusia tuikkeja tullut. Voi olla, että kaloja oli vain ne kaksi. Muut ovat jo lähteneet kovempiin koskipaikkoihin. Niin lähdimme mekin. Jätimme roskat autolle ja jatkoimme ylävirtaan. Nymfailtiin ja tarkkailtiin pintakäyntejä. Joessa oli pieni matalahko laajentuma jonka yläpuolella kovempi kuohu. Sanoin pojalle, että kokeileppa varsin tuosta nymfillä, eikä aikakaan kun oli jälleen mitan täyttävä harjus kiinni. Päästettiin tämäkin kala takaisin kasvamaan ja jatkettiin ylemmäksi. Noin 10 metriä ylempänä pojalla oli jälleen kala kiinni, nyt hieman pienempi mutta kuitenkin yli 30 cm harjus. On ihmeellinen retki, kun kaikki harjukset yli 30 cm. Luulisi, että pojan perhokalastuskipinä olisi ainakin jokseenkin iskenyt, kun on tullut näin monta hienoa onnistumista.

    Monesti kokeneet perhokalastajat sanovat, että ei enää näillä kilometreillä kalan koolla, tai edes kalan saannilla ole niinkään merkitystä. Pääasia on mukava retki hyvässä porukassa tai sitten yksinään. Mulla on ollut jollain tapaa alusta saakka se ajatusmaailma, että en tavoittele mahdollisimman suurta kalaa. Toki kirjaan ylös saadut kalat ja niiden pituudet. Lähijokien koskikalastus on itselle c&r kalastusta, joten siksikään sillä ei ole väliä, onko kala 30 cm vai 35 cm. Ajattelen ehkä enemmän sen vesistön kautta sitä asiaa. Tältä joelta on tullut useita yli 30 cm harjuksia ja muutamia pieniä luonnon taimenia, niin ajattelen, että joki voi ihan hyvin ja siinä on mahdollisuudet kalalla kasvaa. Oikeastaan ainoa este kasvulle ovat mato-onkimiehet. En voi varmasti sanoa, että kyseisellä joella tätä harrastetaan, mutta pieni epäilys ja pelko siitä on. Mikäli sitä harrastetaan ja kesän aikana useita 20-25 cm taimenia napsitaan pannulle, niin kyllähän se verottaa sitä kantaa. Toki kyseisessä joessa on varmasti sekä että, paikallista purotaimen kantaa ja myös vaeltavaa järvitaimen kantaa.

    Jatkoimme matkaa ylemmäksi ja ihastelimme joki uomaa ja sen kirkasta vettä. Seutu on pitkälti ojittamatonta, joten vesistö on säilynyt hyvänä. Tärpit hiljeni ja vettä alkoi ripotella. Kävelimme ylemmäksi mukavan niemen nokkaan kuusten alle kahvitauolle. Keittelin kaasukeittimellä ensin pojalle kaakaoveden ja sitten pannukahvit. Välipalaksi söimme ylihyvät munkit ja vähän suklaata. Tämä on joen kohta, joka on omaan silmään näyttänyt hyvältä kalapaikalta. Tämä on nyt neljäs kerta, kun käyn tässä kohdin. Aikaisemmilla retkillä kalahavaintoja ei ole ollut tässä mutkassa ja sitä olen ihmetellyt kovasti. Sade alkoi heikentyä ja aurinko pilkotti pilvien raosta. Huomasin, että ihan kosken niskalla pintoi kala. Tuikki tuli myös joen vastarannalla ja hieman myöhemmin muutamissa muissakin kohdissa. Poika halusi kokeilla ensin niskalla olevaa kalaa ja hän laskeutui rantaveteen. Paikka oli hankala, kun takaheittoa ei voinut tehdä. Perho kävikin välillä puussa ja milloin missäkin, mutta tuikkivaa kalaa hän ei saanut siiman päähän. Annettiin tilanteen rauhoittua ja hetken päästä niskalla oleva kala taas pintoi. Mie otin pinturisetin ja laskeuduin rantaveteen. Sain heitettyä hyvin kalan eteen ja tärppi tuli. Perhossa oli kiinni pieni taimen, ehkä 20 cm. Minulle ensimmäinen pinturitaimen.

    Noin viisi metriä ylempänä oli pari tuikkia, joita poika alkoi yrittämään. Huomasin, että kala yritti tärpätä muutaman kerran, mutta hän ei saanut tartutettua. Ajattelin, että varmaan jokin tosi pieni kala. Pojan kärsivällisyyden loputtua annoimme tilanteen rauhoittua ja kokeilin itse. Sain siitä pienen särkikalan, ehkä seipi? Mysteeriksi jäi, kuka pintoi joen vastarannalla, koska se oli taas samantyylinen tuikki, mitä aiemmin rauhallisella nivalla.

    Jatkettiin jokea ylemmäksi, jossa en itsekään ollut ennen käynyt. Yhdestä rännimäisesti koskesta tuli oppikirjamaisesti kaksi harjusta. Toinen tuli kosken loppuosasta ja toinen ihan niskalta, kumpikin nymfaamalla.

    Paluumatkalla vuoroteltiin poikani kanssa, toinen heitti liitsiä ja toinen nymfaili. Jonkin matkaa ennen autoa huomasin, että pojalla oli vapa hieman kaarella ja kala potki siiman päässä. Kävelin hänen luokseen ja saatiin haavittua pieni taimen. Pojan ensimmäinen taimen.

    Uskon, että tämä retki sytytti pojassa perhokalastajan kipinän. Hän on parin kaverinsa kanssa kalastanut virveleillä haukea ja ahventakin tämän kesän aikana ja sanoin, että näiden ei tarvitse sulkea pois toisiaan. Kehotin pitämään kiinni myös siitä harrastuksesta. 🙂

    Harjus
    Kirkas vesi
    Taimen vai purotaimen?
  • Alkukesän huuma vai merkittävä kehitys?

    Alkukesän huuma vai merkittävä kehitys?

    Onko sattumaa vai olenko kehittynyt perhokalastajana? Olenko oppinut jotain merkittävää, vai onko tuuri ollut myötä. Varmaan molempia.
    Olen tehnyt nyt kesäkeleillä kolme retkeä kahdelle eri joelle. Näitä aiemmin oli muutama pisto Tikkasenkarille ja aiemmin keväällä hankikorrikalastusta hieman kauempana. Ne kaikki olivat tyhjänpyyntiä.

    Niin, siis kolme retkeä kahdelle eri joelle. Jokaisella retkellä haavissa on käynyt taimen tai tammukka, sekä muutama harjus. Yksi harjus on ollut jopa mitan täyttävä, mutta se tuli toukokuussa kun oli vielä rauhoitusaika.

    Mutta mitä ihmettä? Kolme taimenta, ei isoja mutta rasvaevällisiä kaloja kuitenkin. Mitat 20-25 cm. Olen ajatellut, että pientenkin taimenten kanta on niin heikko, että niitä tulee ehkä kerran kesässä tai kahdessa. Sellainen 25-30 cm taimen on jo ihan eri kaveri siiman päässä, kuin saman tai hieman isomman kokoluokan harjus. Harjukset on ollut mitoiltaan 15-35 cm väliltä. Tämän kokoluokan kalat ovat monelle sellaisia, että ei niitä merkata edes ylös. Mitättömiä.
    Meitsille nämä ovat tärkeitä onnistumisia.

    Tämän kesän fokuksena on 1 + 3. Tarkoittaa, että pääfokus on yhdessä joessa ja tarpeen mukaan kolme muuta. Olen tehnyt nyt kaksi retkeä pääkohteeseen ja yhden retken toisaalle. Sekin tuli hieman sattumalta, kun oli työkohde joen lähellä. Toukokuun 22 päivä ja lämpöä oli yli 20c*. Vedenlämpötila joessa noin +12c*. Joitain koskikorentoja oli liikkeellä, sekä hieman hyttysiä. Syksyltä tutulla suvannolla, tai olisiko se kuitenkin niva, harjukset söivät pinnasta. Minun epäilys on, että harjukset olivat jo suorittaneet kudun ja olivat nyt nälkäisinä tankkaamassa pinnasta koskikorentoa, ehkä jotain hoikkakorria?

    Muutamaa kokeilin pinturilla ja emergenteillä ja haaviin astikin tuli.
    Se tuli kuitenkin huomattua, että eivät ottaneet ihan jokaiseen heittoon. Myöhemmin ylempää joelta tuli mustaan liitsiin pieni taimen. Kaksi muuta reissua on suuntautunut niin kutsutulle pikkujohkalle.
    Ensin toukokuun lopussa ja toinen viikkoa myöhemmin kesäkuun alussa. Retkien välissä vesi oli laskenut hieman ja lämmennyt pari astetta. Ensimmäisellä retkellä kaikki kolme kalaa (yksi taimen ja kaksi harjusta) tulivat matalahkosta ja suhteellisen rauhallisesta virrasta liitsillä.
    Toisella retkellä tämä kohta oli täysin tyhjä, ehkä vesi oli laskenut juuri kriittisesti. Kalat löytyivät puolen yön aikaan kovemmasta koskesta kiventakusista nymfaamalla. Perhona oli Phaesent tail black jig. Kerroin retkellä aikaisemmin kameralle, että en ole juuri saanut kaloja paljon kehutuista kiventakusista ja eipä mennyt kauaa, kun alkoi tulla. Yksi harjuksista oli 33 cm ja pari pienempää. Tämän kertainen taimen oli kauden isoin, 25 cm.

    Alkukausi on ollut täynnä onnistumisia. Retket ovat olleet antoisia muutoinkin. Olen saanut nauttia hyvää pannukahvia, seurata lintuja, ihmetellä mihin rantasipi on jatkuvasti menossa ja olla vain, ajattelematta työasioita tai muita murheita.

    Youtube – Alkukesän idylli

  • Viime syksynä suvantoja tutkimassa

    Viime syksynä suvantoja tutkimassa

    Julkaisin helatorstaina videon, joka oli kuvattu viime vuoden lokakuun viimeisenä päivänä. Otin silloin töistä perjantain vapaaksi ja tein retken niin sanotulle kotijoelle, jossa oikeastaan aloitin nykyisen harrastuksen. Toki ihan ensimmäinen retki oli toiselle joelle veljen kanssa ja silloin käytin hänen perhovapaa ja perhoja. Ostin sen jälkeen omat ja tein muutamia retkiä tälle kyseiselle joelle. Olen kalastellut pääsääntöisesti joen alinta kilometriä ja saaden muutaman 25-30 cm harjuksen, sekä pienempiä harjuksen poikasia ja särkikaloja.

    Kesä 2025 meni enimmäkseen unelmaa etsiessä, eli tutkiessa uusia paikkoja ja näin saavuttaen paljon tyhjiä retkiä. Tulevalle kesälle olen tehnyt periaatepäätöksen ja valinnut läheltä kolme eri kohdetta, joita tulen kiertämään. Kesän pääkohde on nimenomaan tämä pikkujohkaksikin videoilla kutsumani joki. Jotenkin ne ensimmäiset retket heinä- ja elokuussa 2024 loivat minulle jonkinlaisen lähtemättömän suhteen tähän jokeen. Paikka on hieno ja todistetusti sieltä on muutama harjuskin noussut. Olen myös kuullut, että pientä taimentakin voi hyvässä lykyssä saavuttaa. Näistä nyt valituista kolmesta johkasta tämä taitaa olla vedenkirkkaudeltaan heikoin. Valuma-alue käsittää melko paljon ojitettua suomaata, mutta kyllä ihan latvoilta löytyy myös kirkasvetistä järveäkin.

    31.10.2025

    Kävelin jokivartta ylöspäin ohittaen aikaisemmin käytyjäni paikkoja. Suuntana oli reilun kilometrin päässä olevat ensimmäiset, tai joen kulkusuuntaan katsottuna viimeiset suvannot ja nivat. Joen alajuoksu, viimeinen reilu kilometri on lähes täysin koskea, mutta on siellä välissä hieman rauhallisempaa nivaakin, josta toisella reissullani 2024 sain pintaperholla 30cm harjuksen. Hetken patikoitua saavuin kosken niskalle ja sen yläpuoliselle suvannolle. Saalisodotukseni olivat vähäiset, koska syksy oli jo pitkällä, eikä näiltä vesiltä ollut mitään kokemusta. Ainoa odotukseni oli, että suvannoista voisi virveliin tarttua jokin pirteä jokihauki. Istahdin suvannon rannalle ja virittelin virvelin heittokuntoon. Laitoin siiman päähän sinertävän Kuusamon lipan. Suvannossa oli yllättävän vähän vesikasvillisuutta ja kalastaminen oli melko helppoa. Oliko viikko pari takaperin olleet yöpakkaset jo vieneet vesikasvit mennessä? Kalaa suvannosta ei kuitenkaan kuulunut, eikä näkynyt.

    Jatkoin kävelyä ylemmäksi, kohti isompaa leventymää, jossa oli tarkoitus piettää eväs- ja kahvitauko. En kalastellut enää matkalla, vaan ihastelin maisemia ja pohdin, että tänne pitää tulla kyllä kesälläkin. Retken tarkoitus oli siis tutkia, minkälaisia vesiä täällä hieman ylempänä on. Ei kuitenkaan niin kaukana, etteikö tänne tekisi kesäiltana piston. Vesi oli vaihtelevaa, enimmäkseen hitaasti virtaavaa, mutta välillä myös kosken tynkää. Määränpäähän päästyäni eteeni aukesi isohko suvanto, jonka eteläpäähän joki laski vetensä jopa köngäsmaisen kosken läpi. Otin ruokaveden joesta, joka oli hieman ruskeahkoa. Ajattelin, että tämä saa kiehahtaa kunnolla, ennenkuin sekoitan sen Pasta Carbonaraani ja kahviin. Veden keittyessä retkikeittimessä heittelin suvannossa Meps 3 lippaa. Tuloksetta.

    Eväs- ja kahvitauon jälkeen virittelin perhovehkeet ja tapsin päähän Orange Tagin. Lähdin kävelememään takaisin alavirtaan, välillä uittaen perhoa potentiaalisen näköisissä paikoissa. Kaloja en tavoittanut, en edes tärppiä. Meno matkalla näin rantaheinikossa joitain hoikkakorreja, joten pinturikalankin mahdollisuus roikkui koko ajan ilmassa.

    Hoikkakorreista puheen ollen retkellä oli toinenkin ajatus. Olen kahtena syksynä käynyt eräällä johkalla, jonka velimies on minulle näyttänyt. Se on muuten tulevan kesän yksi kohde joista. Syksyisin kalat siirtyvät erittäin rauhalliseen virtaan ja hyvänä päivänä siellä pääsee erittäin hienon pinturiharjuksen kalastukseen. 2024 syksynä ei tavoitettu pintovia kaloja, mutta sain toisella retkellä uppoperholla pari harjusta. 2025 syksynä, hieman ennen tätä retkeä pääsin kokemaan todella hienoa pinturikalastusta. Pari retkeä sinne on ollut lyhyen perhourani ehkä hienoimpia retkiä. Sen takia pyrin kaiken muun ohella kartoittamaan muitakin vastaavia paikkoja, joissa voisi syksyllä tavoittaa pintovaa harjusta. Ei sillä, etteikö tämä tietopaikka olisi kyllin upea, vaan siksi, että voisi jakaa kuormaa eri paikkoihin. Syksyllä 2025 löysin toisenkin paikan, joka on hieman kauempana oleva kirkasvetinen joki. Sieltä löytyi suvanto, jossa harjukset pintoivat. Kalat olivat 25-30 cm kokoisia.

    Tällä kertaa en pintovia kaloja, tai kaloja ylipäänsä tavoittanut ollenkaan. Löysin kuitenkin potentiaalisia paikkoja, joita pitää käydä tulevana kesänä katsastamassa, sekä mahdollisesti myös syksymmällä.

    Odotan innolla kesäkuuta, jotta pääsee tosissaan taas tutkimaan tätä ja paria muuta pienempää harjusjohkaa. En aio toistaa viime kesäistä päätöntä seikkailua. Totta kai kesän aikana retkiä tulee tehtyä muuallekin, esimerkiksi kaverin pyytäessä tai jos retkiä kotijoille tulee tehtyä riittävästi muutoin.

    Suvantoja tutkimassa video

  • Kimalainen

    Kimalainen

  • Avovesikauden aloittelua

    Avovesikauden aloittelua

    Nyt on luvattoman pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Eiköhän tämäkin tahti tiivisty, kun kesä tulee ja kalaretket lisääntyvät.

    Hankikorri kalassa

    Avovesikausi alkoi tänä vuonna 11.4, kun kävimme velimiehen kanssa tutkimassa, joko hankikorrit ovat liikkeellä ja harjukset ruokailemassa. Retki oli äärimmäisen antoisa, vaikka kalaa emme saaneetkaan. Keli oli hyvä, miljöö kaunis ja eväät maistui. Hankikorria oli kyllä ihan mukavasti liikkeellä, mutta ei niin paljoa, että kala olisi aktivoitunut niitä pinnasta syömään.

    Iltapisto pikkujohkalle

    Poikani piti kuskata syrjäkylälle kaverin luokse, joten oli luontevaa ajella samalla reissulla pienelle johkalle. Mukana oli kalakaveri Juho. Saimme auton parkkiin metsähallituksen hakkuuaukean keskelle puuauton kääntymispaikalle. Tästä itse joelle oli noin 400 metriä, joten patikointia ei isommin tullut. Kävelimme suvantomaista jokivartta, emmekä vielä tässä vaiheessa uittaneet perhoja. Kylmän veden ja keväisten olosuhteiden vuoksi olisi voinut sitäkin kohtaa kyllä kokeilla. Kävelimme kuitenkin alemmas, jossa virtaus oli hieman kovempaa, sellaista nivamaista. Kokeilin seku vähän pinturia, mutta kukaan ei aktivoitunut nappaamaan. Lisäksi tuli uitettua pinkkiä liitsiä, mustaa nymfiä, orange tagia ja pinkkiä squirmy wormia. Reissu oli kalojen osalta tyhjä, mutta alue potentiaalinen, kun kesä tulee. Pitää ehdottomasti käydä uudestaan. Kohteessa oli paljon majavan kaatamia puita ja pientä padon alkuakin. En ole ennen nähnyt livenä ainakaan näin tuoreita majavan jälkiä.

    Tikkasenkarille iltapäivän pisto

    Kalastuskalenteri tai voisiko sanoa vuosikello muotoutuu hiljalleen. Aloitan nyt kolmannen kesän perhokalastajana. Viime kesä meni ajoituksien suhteen ehkä vähän pieleen. Olen ajatellut, että Tikkasenkari ja muut, joissa on taimenen ja kirjolohen mahdollisuus, olisi hyviä paikkoja tähän toukokuun kalastukseen. Harjuksen rauhoitus on meidän korkeudelle 1.4-31.5, joten tänä aikana pienet joet olisi ihan hyvä jättää rauhaan. Tosin itsehän juuri kävimme tämmöisellä..

    Kävin Tikkasenkarilla 3.5 iltapäivästä – alkuillasta. Keli oli noin +10c, välillä tuuli kovastikin ja satoi jopa räntää, mutta välillä paistoi aurinkokin. Retken ajatus oli kokeilla talvella hankkimaani #7 luokkaista ja 9,6′ Guidelinen Stoked vapaa. Kokeilin vähän erikokoisia perhoja, streamereita ja liitsejä, mutta tärppejä ei illan aikana tullut. Rannalla oli ainakin puolen kymmentä muutakin kalastajaa, osa virvelillä ja osa perhoilla, enkä nähnyt kenenkään muunkaan saavan kalaa. Mie otan nämä tyhjät reissut aina heittoharjoittelusta, joten turhaa ei tämäkään ollut. Perhon oikea oppinen heitto ja eri heittotyylien taitaminen on yksi tärkeimpiä asioita koko kalastuksessa. Niin ja on se tyhjä reissu kuitenkin aina parempi, kuin sohvalla pötköttely ja puhelimen laavaus.

    Eiköhän se tästä taas iloksi muutu tämäkin kalastuskausi. Paljon on ajatuksia ja visioita, katsotaan mitkä toteutuvat ja mitkä ei. Yksi päätavoite on käydä mahdollisimman paljon yhdellä pikkujohkalla ja oppia tuntemaan sen paikan metkut. Youtubeenkin tulen tekemään tässä ainakin ennen juhannusta videon tai parikin.

  • Hiihtoretki lähikairaan

    Hiihtoretki lähikairaan

    Ihan vain kuulumisia artikkelissa kerroinkin, että metsäsuksia olen ulkoiluttanut kerran lähimetsässä ja itse asiassa toisen kerran, kun käytiin pilkkiretkellä Norvajärvellä.

    Meidän lähellä, kantatien tuolla puolen on mukava vaihteleva luonto. Se on enimmäkseen rehevän kosteaa kuusikkoa lehtipuineen ja tämä johtunee maisemaa hallitsevista suo alueista. Metsän keskellä kiemurtelee suloinen puro, joka etenkin keväällä antaa ihmettelemisen aihetta. Retki tehtiin pojan kanssa, hän hiihti minun Ozoom Myhkyri jahtisuksilla ja minä Suomen armeijan vanhoilla metsäsuksilla.

  • Ihan vain kuulumisia

    Ihan vain kuulumisia

    Edellisestä artikkelista onkin kulunut jo tovi, joten ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia. Talvi on kääntynyt kevääksi ja takana on varsin erikoinen talvi, kuten oli myös viime kesäkin. Ilmastonmuutos aiheuttaa todennäköisesti jatkossakin erikoisia ja poikkeuksellisen laajoja ääripäitä sääolosuhteissa. Viime kesänä oli kylmä alkukesä ja tuntui, että kesä ei tule lainkaan. Sitten puski päälle järjettömän hellejakson. Rovaniemen korkeudella lumi tuli yllättävän aikaisin ja en ole montaa kertaa aloittanut hiihtokautta marraskuun puolessa välissä. Tammi- ja helmikuu olivat erittäin kylmiä ja taloa lämmitti pääasiassa ilmavesilämpöpumpun sähkövastus. Kylmä jakso päättyi ja sitten alkoikin lähes ympärivuorokautinen plussa keli. Ei auta, kuin tottua tähän.

    Kylmän keskitalven ja nyt erikoisen kevään johdosta pilkkiminen ja metsähiihto on jäänyt aika vähälle. Pilkkiretket on laskettavissa yhden käden sormilla ja metsäsuksilla olen käynyt kerran lähimetsässä. Tämän myötä myös retkeilyaiheiset Youtube videot ovat jääneet tekemättä. Katsoinkin, että tilaajamäärä on pysynyt syksyn 102 kappaleessa, mutta katselukerrat viimeisen 28päivän ajalta ovat tipahtaneet 99 kappaleeseen. Talvella vielä näytti useampaa sataa. Vielä en ole pilkkikautta kokonaan haudannut, nimittäin kevään järkisiian pyyntiä olisi vielä tarkoitus käydä kokeilemassa.

    No jos pidemmät päivän retket ovat jääneet tältä talvelta, niin lyhyempää maastohiihtolenkkiä on tullut tehtyä ennätysmäärä. Kaiken kaikkiaan 15 lenkkiä ja 200 kilometriä. Keskimäärin siis 13.3 km / lenkki. Jos hiihtokausi päättyi tuohon viime viikkoiseen, niin se kesti 18 viikkoa, joten kolme viikkoa lukuun ottamatta jokaiselle viikolle riitti yksi lenkki.

    Työrintamalla kevät näyttää varsin hyvältä. Olemme saaneet paljon isompia ja pienempiä projekteja, jotka rytmittävät kalenteria tällä hetkellä aina kesäkuun puoleen väliin saakka. Yrittäjyyskin on tuntunut ihan hyvältä ja energiaa siihen hommaan on riittänyt. Tuli hiljattain tehtyä vähän ajoneuvomuutoksia yritykselle. Olen jo pidempään ajatellut, että kaluste liiketoiminnan lisäksi voisi olla jotain pientä muutakin. Hankimme vajaa vuosi sitten jatko-ohjaamollisen Boxerin, josta oli ajatuksena rakentaa monikäyttöinen vuokra-auto. Retkeilyyn, tavarankuljetukseen ja niin edelleen. Autoa ei tullut kuitenkaan juuri vuokrattua ja toimi tavallisen pakettiauton roolissa työajoissa. Hankimme yritykselle matkailuauton, joka tulee vuokrattavaksi vielä tässä kevään aikana, kun saadaan varusteltua vuokrauskuntoon. Boxeri vaihtui sitten normaaliin pakettiautoon.

    Tokihan se katse on talvilajeista siirtynyt osittain jo kesälajeihin. Sain aikaiseksi käyttää pyörän iskarit huollossa ja tein pienen perhotilauksen kalakaverilta. Pientä päivitystä olen talven aikana perhokamoihin tehnyt, mutta kirjoitellaan niistä erikseen kauden kynnyksellä tai aikana.

    Haaveena on, että kesällä ehtisi käymään kalalla ja maastopyöräilemässä perhe-elämän lisäksi. 🙂

  • Tuliko tärppejä 2025?

    Tuliko tärppejä 2025?

    Kausi 2025 oli ensimmäinen kokonainen kausi ja kalaretkistä tuli kirjoitettua semi hyvin myös kalapäiväkirjaa. Rupesin mielenkiinnosta katsomaan, mitä viime kaudesta jäi käteen mahtavien kokemuksien lisäksi. Kalapäiväkirjaa selailtua tuli huomattua, että tarkat muistiinpanot ovat erityisen tärkeitä, mikäli haluaa jatkuvuutta eri vesistöjen tutkimiselle ja kalastukselle. Huomasin, että osa muistiinpanoista oli todella tarkkoja ja osa taas vähän sinne päin. Joistain retkistä, joissa pyysin tyhjää, ei ole välttämättä mitään merkintää.

    Kalapäiväkirjasta ilmeni, että sain kauden aikana noin 25 harjusta, yhden taimenen ja yhden kirjolohen. Tarkennettakoon, että tähän laskettiin vain perhokalastuksella saadut kalat. Heti tätä kirjoittaessa muistin, että yksi huhtikuinen Kintasjoen harjus jäi merkkaamatta. Sain kauden aikana virvelillä lisäksi yhden taimenen, pari harjusta ja yhden kirjolohen, sekä muutamat hauet ja ahvenet.

    Perhokalojen määrä, noin 28 kappaletta voi olla jollekin vähän, jollekin ihan hyvä määrä ja toiselle taas paljon. Määrä riippuu paljon siitä, kuka on kalastamassa, missä kalastaa ja minkä kokoisia kalat ovat. Voidaan tässä artikkelissa unohtaa melkein tyystin yksi taimen ja kirjolohi. Taimen oli täysin sattuma, kun olin etsimässä syysharjusta ja kirjolohi taas itselle poikkeuksellisesta paikasta, keskeltä kaupunkia Kemijoen rannalta. Voidaan keskittyä siis pelkästään harjuksen kalastamiseen tältä osin. Lähes kaikki harjukset, muutamaa yksilöä lukuun ottamatta ovat Rovaniemen vesistöistä. Ne muutama poikkeus löytyi siiman päähän Sodankylän pohjoispuolelta, sekä yksi Sallan kunnan alueelta.

    Olen taulukoinut saaduista kaloista lajin, pituuden, joen osan, pyyntikuukauden, perhon ja vuorokauden ajan. Vuorokauden ajat ovat jaettu neljän tunnin välein, eli 06.00-10.00 on aamupäivä, 10.00-14.00 keskipäivä ja niin edelleen.

    No mitäs se kalapäiväkirja sitten kertoi viime kaudesta. Kausi alkoi huhtikuussa ja päättyi lokakuussa. Perhosiimaan tarttui yhteensä noin 28 kalaa, joista 26 oli harjuksia. Kaloja tuli kahdeksalla eri perholla, kymmeneltä eri joelta ja viitenä eri vuorokaudenaikana. Eniten kaloja tuli pintaperholla, Black Gnatilla ja vähiten mustalla leechillä, jossa oranssi kuula. Black Gnatiin iski kahdeksan harjusta ja leechiin vain yksi harjus. Eniten kaloja tuli keskipäivällä (8kpl) ja parhaimmat kuukaudet oli kesä-, heinä- ja syyskuu jolloin haaviin pääsi kuusi kalaa per kuukausi. Kaikista harjuksista 10 kappaletta tuli pintaperholla. Pintaperho harjuksista yksi kesäkuussa ja loput syys- ja lokakuussa. Orange tag ja Pinkki leech toi haaviin kumpikin neljä kalaa, vihreä/harmahtava Pheasant tail toi puolestaan viisi kalaa. Tämä oli toiseksi paras ottiperho ja aikaisemmin mainitut Orange tag ja Pinkki leech jaetulla kolmossijalla. Kaksi kalaa tuli puolestaan mustaan foam klinkkiin, mustaan perinteiseen klinkhammeriin ja vihreään larvaan. Niin kuin aikaisemmin sanottuakin, musta leech toi vain yhden kalan.

    Kalapäiväkirjaa tutkiessa olen huomannut muutaman puutteen, jotka voisivat olla hyödyllisiä oppimista varten. Perus tilastointiin tämmöinen on täysin riittävä, mutta jos haluaa oppia enemmän esimerkiksi harjuksen ruokailukäyttäytymisestä, olisi hyvä merkata muitakin asioita retkeltä ylös. Veden osat, tai miten sen nyt kirjoittaakaan, tulee ensimmäisenä mieleen. Yritin nyt muistin varaisesti merkata kaikkien kalojen kohdalle paikan, josta kala tuli. Merkkauksissani esiintyy kevättulvan jälkeistä vuolasta virtaa/koskea, suvantoa, niskaa, nivaa, virranreunaa ja peiliä. Näistä voisi miettiä yksinkertaiset speksit. Esimerkiksi suvanto, koskenniska, koski ja loppuliuku. Kevättulvan vuolaat virrat voisi olla omana osana. Jos kala tulee koskesta, niin sen voisi tarvittaessa mainita, että oliko se väli pooli, vai ihan kuohusta.

    Kauden ensimmäinen harjus tuli suvannosta, neljä seuraavaa vuolaasta virrasta ja korkean veden aikaan. Keskikesällä kalastin aika paljon kiven takusia ja virran reunoja. Toisin sanoen, keskikesän kalat tulivat koskesta. Syys harjukset puolestaan suvannosta. Harjus on minulle se pää kohde ja tästä syystä tulevan kesän kalastukseen voisin tehdä muutamia muutoksia. Kalan koolla ei ole sinänsä merkitystä, mutta tutkimusmielessä sillä on. Haluan selvittää, kuinka isoja harjuksia Rovaniemen vesistöiltä voi löytyä tänä päivänä. Harjuksen, etenkin suurharjuksen kohdalla puhutaan, että ne löytyvät suvannoista. Tämä pätee varmasti enemmän käsivarren erämaassa, kuin täällä. Voisin kuitenkin etsiä enemmän nivamaisia koskia, kuin ihan vain koskia. Keskittyä kosken niskoihin ja loppuliukuihin. En muista viime kesäistä ajatusmaailmaani niin paljoa, mutta jotenkin ajauduin aika paljon ronkkimaan keskeltä koskea kiven takusia. Monet perhokalastusoppaat, podcastit ja kirjatkin keskittyvät paljon taimenen kalastukseen. Tämä voi olla vaikutuksena siihen, että pyydän harjusta taimenelle ominaisista paikoista. Edellisessä kirjoituksessa olin kiitollinen siitä opista, jota olen Laurilta ja muutamilta muiltakin saanut perhokalastuksen suhteen. Silti, vaikka joku kertoo, että ne harjukset löytyvät suvannoista, nivoilta ja koskenniskoilta, en välttämättä osaa hakeutua sinne. Joskus se vaatii enemmän koulimista. Joskus se vaatii, että pitää itse havahtua ongelmaan.

    Youtube on täynnä kalavideoita Keski-Suomen koskilta, sekä Lapin kirkkailta vesiltä. Näitä videoita on tosi kiva katsoa ja miettiä, että joskus teen kyllä retken käsivarteen tai Itä-Lappiin. Tämän hetkisellä oppimatkalla en osaa samaistua kuitenkaan näihin videoihin. En ole varma, voinko ottaa oppia niistä, päteekö täällä samat temput, kuin niissä. Toisaalta taas Savukosken Värriöjoki tai Kairijoki ovat myös Kemijoen sivujokia, niin kuin monet minunkin kalastamat joet.

    No tämä ei välttämättä liity nyt tähän aiheeseen.

    Yhden kesän tilastoinnista ei voi juuri päätelmiä tehdä. Se mikä itseä yllätti, on että sain kesä- ja heinäkuun aikana kaksi kalaa enemmän, kuin syys- ja lokakuun aikana, vaikka syksyn pintaperhostukset tuntuivat kalaisimmilta. Ehkä tässä hämää se, että syksyn retkiä oli kolme ja silloin sain isoimmat kalat. Syys- ja lokakuun kalan pituuden keskiarvo oli 31 cm, kun se koko kauden osalta oli 26 cm. Huhti-elokuun välillä keskiarvo oli 24.5 cm. Näitä on aivan hauska tutkia ja etenkin vuosien päästä, kun tilastoa on kertynyt enemmän. Kalojen koko ja määrä kertovat kuitenkin monesta seikasta.

    1. Olen aloittelija, enkä odota saavani määrällisesti, kuin laadullisestikaan isoja saaliita.

    2. Kävin yhdellä joella maksimissaan kaksi kertaa kauden aikana.

    3. Kohteeni eivät ole tunnettuja suurista tai määrällisesti runsaista harjusvesistä.

    Haluan nostaa esille tuon kohdan kaksi. Tämän kohdan osalta viime kesän ajatukset jakautuivat. Ajattelin, että keskityn muutamaan hyvään mestaan ja tutkin niitä. Toisaalta taas ajattelin, että tämä kesä voisi olla tutustumista mahdollisimman moneen paikkaan. Sitä se sitten olikin. Kalastin viime kesänä ainakin 14 eri joella. Yhteistä näillä on, että kaikki laskevat vetensä lopulta Kemijokeen. Yhteenkään paikkaan en tehnyt kahta retkeä enempää. Joihinkin vain yhden ja joihinkin jokiin niin, että retket olivat eri koskelle. Kalapäiväkirjan mukaan retkiä, joilla sain näitä edellä mainittuja kaloja oli 12 kpl. Retkiä kaiken kaikkiaan tuli tehtyä noin 20-25 kpl.

    Tiivistettynä retkiä oli noin 23 kpl 14 eri joelle. Noin joka toisella retkellä tuli kalaa ja keskimäärin retkellä tuli kaksi kalaa. Käydyistä joista 10 antoi saalista ja neljä jätti tyhjäksi. Saadun harjuksen keskipituus oli 25 cm, taimenia ja kirjolohia tuli yhdet kappaleet, joista taimen 30 cm ja kirjolohi sen perusmitan verran, olisiko 50 cm?

    Kaudella 2025 minulla oli kalastonhoitomaksun lisäksi Kemijoen yhtenäislupa, Länsi-Lapin vapalupa ja Vikajoki. Lisäksi yksittäiset ostot Meltaus- ja Raudanjoen luville. Tälle vuodelle nämä lupa-asiat ovat hieman muuttuneet. Länsi-Lapin vapaluvan sijaan joudun ostamaan tälle kesälle kolme vapalupaa, jos haluan kalastaa samoja mestoja, kuin viime vuonna. Tälle vuodelle en ole täysin päättänyt, mitä lupia aion ostaa, muuta kuin Kemijoen yhtenäisluvan. Se lupa käy niin Ylikylässä ”kotirannassa”, Tikkasenkarilla, sekä parilla pienellä johkalla. Vikajoelle tuskin tulen ostamaan kausilupaa, koska olen saanut siitä joesta koko elämäni aikana vain yhden harjuksen. Siellä on tullut käytyä kuitenkin elämäni aikana enemmän, mitä näissä monessa muussa paikassa. En ole oikein päässyt sinuiksi sen joen kanssa. Uskon kyllä, että jos siihen keskittyisi yhden kesän oikein kunnolla, niin voisi olla tosi hyvä joki. Eipä pois suljeta tätäkään vaihtoehtoa.

    Rovaniemen ympäristössä olevat pienet joet kyllä kiehtovat meikää ja ovat maisemaltaan todella miellyttäviä. Viime kesänä seikkailunhalu meinasi vain mennä yli ja jossain vaiheessa piti vähän pysähtyäkin miettimään, että mitä tässä oikeasti etsitään.

    Mitä sitten ensi kesänä pitäisi tehdä erilailla, ehkä paremmin? Selkeästi itselle nousee mieleen pari asiaa:

    1. Keskittyminen pienempään kohde määrään. Oppisin tuntemaan joen paremmin ja sikäli parantamaan onnistumismahdollisuuksia. Paikkatuntemus.
    2. Pohtia enemmän sitä, missä kohtaan koskea kalastaa. Keskittyminen nivoihin, koskenniskoihin ja loppuliukuihin. Lisäksi suvantojen kokeiluja, viihtyykö harjukset kesäisin sellaisissa.

    Paikallistuntemus kehittyy ajan saatossa, kun kiertää samoja paikkoja erilaisissa olosuhteissa. Parin retken otannalla on kokeneemmankin vaikea sanoa, onko paikassa kalaa, minkä kokoista ja kuinka paljon. Aloittelijana tämä vaatii vielä enemmän kärsivällisyyttä. Etenkin mestat, joiden eteen pitää nähdä hieman vaivaa, saattavat yhden tyhjän retken jälkeen jäädä unholaan. Sellaiset paikat voivat kuitenkin olla toisella, kolmannella tai neljännellä kerralla paratiiseja. Meikän veikkaus on, että tässä lähijokikalastuksessa monet suosivat helposti saavutettavia paikkoja. Sellaisia, joihin on näppärä tehdä iltapisto tai vaikka aamupäivällä ennen iltavuoroa. Luulen, että pieni osa paikalliskalastajista näkee vaivaa ja kävelee jollekin koskelle 5 km enempää. Voin olla väärässäkin. Jos näin on, niin vähälle kalastuspaineelle jääneitä koski- ja nivapätkiä voi löytyä. Niistä voi tavoittaa myös keskivertoa vauraampia kaloja.

    Kalapäiväkirjaan vielä palatakseni haluaisin puhua myös vuorokaudenajoista. Mie jaoin vuorokauden neljän tunnin ajanjaksoihin, eli 06.00-10.00 on aamupäivä, kello 10.00-14.00 on keskipäivä ja niin edelleen. Yökalastusta tuli harrastettua loppujen lopuksi aika vähän, joten kalojen saanti jakautui melko tasaisesti muille, kuin aamuyön tunneille.

    Aamupäivällä 06.00-10.00 välillä sain yhden kalan. Keskipäivällä 10.00-14.00 välillä tuli eniten, eli kahdeksan kalaa. Iltapäivällä, illalla ja yöllä tasaisesti 6 kalaa jokaiseen ajanjaksoon. Tästäkään ei voi kovin isoja johtopäätöksiä tehdä. Aamuyö jäi nollalle siksi, että en kertaakaan kalastanut kello 02.00 ja 06.00 välillä. Jos en ihan väärin muista, niin aamuisia retkiä tuli tehtyä jonkin verran, joten siitä voi jotain päätelmiä tehdä, että harjuksen syönti ei ole ehkä parhaimmillaan 06.00-10.00 välillä. Toki tämäkään ei ole mikään kiveen hakattu totuus.

    Kylläpä sitä vain jo odottelee tulevaa kautta. Laitan tähän loppuun vielä kuvat näistä perhoista, joilla viime kauden aikana kaloja sain. Kiva kun löysit blogiini.

    EDIT: Huomasin, että olen aina kirjoittanut Pheasant Tail perhon Phaesent tail. Pahoittelut tästä. Olen korjannut tähän artikkeliin oikean nimen, mutta vanhoihin jääköön väärä.

    Black Gnat – Kuva Superflies.com
    Pheasant Tail
    Orange tag
    Pinkki leech
    Klinkhamer
    Foam Klinkhamer
    Larva
    Musta leech