Johdanto
Jos nyt yrittäisi edes kerran kuukaudessa kirjoittaa. Toki tätä kirjoittaessa kello on yli puolen yön ja on menty jo elokuun puolelle. Laitan kuitenkin julkaisu ajankohdaksi 31.7. joten onpahan heinäkuullekin postaus.
Kesä ja kalastus
Alkukesästä teinkin postauksen siitä, onko minussa tapahtunut kehitystä, vai oliko alkukesä vain hyvää tuuria. Sama meno on jatkunut pitkälti koko kesän. Tyhjiä retkiä ei ole oikeastaan tullut ja taimenia on ollut siiman päässä ennätysmäärä ja lisäksi ennätys harjuskin on löytynyt. 40 cm.
Tänä kesänä on tullut keskityttyä muutamaan paikkaan ja pieniä retkiä on tullut tehtyä läpi kesän. Kyllä mie sanon, että tyytyväinen täytyy olla näihin lähivesiin. Olen päässyt kokemaan hienoja pinturi hetkiä, sekä jännittävää nymfausta. Taimenet ovat olleet 15-30 cm pituisia ja harjukset aina jopa 40 cm saakka. Useampi mitan täyttävä kala on tänä kesänä käynyt haavissa. Ruoaksi ei sen sijaan ole harjuksia vielä lähtenyt. Isommalle #7 vavalle ei ole toistaiseksi ollut isompaa käyttöä, kun varsinaiset hauki retket on vielä tekemättä. Onhan tässä vielä koko syksy aikaa. 🙂
Loma
Yrittäjällä on tunnetusti lomat tiukassa, mutta kyllä me kolme viikkoa oltiin, että heilahti. Loma aloitettiin heti lähes kahden viikon pituisella matkailuautoreissulla, joka toteutettiin kokonaisuudessa puskaparkkeja hyödyntäen. Taidettiin me joku yö olla sukulaisten pihassakin?
Tuli kierrettyä Kauhavalla, Tampereella, Raumalla, Turussa, Hangossa, Helsingissä, Lahdessa ja Oulun seutuvilla. Reissun aikana kelit olivat vaihtelevia aina kovista ukkosista ja vesisateista hellepäiviin. Päästiin olemaan sekä kaupungeissa, että uimarannoilla. Mitään erikoisempia kalapaikkoja ei matkalle sattunut, joten virveliä ja perhovehkeistä puhumattakaan ei tullut paljoa kasteltua.
Heinäkuun puolivälissä käytiin pojan kanssa yhden yön reissu asuntoautolla Kittilän perukoilla. Ajeltiin aamupäivän aikana Kapsajoelle Paavinkarille, jossa oli Kittilän kunnan rakentama ja ylläpitämä kota, puucee ja liiteri. Joki oli kirkas ja siinä kohdassa rauhallisesti virtaava niva. Tavoitimme runsaasti pienempiä yksilöitä, niin harjuksia, kuin taimenia. Ruokakalaa 30 cm alamitasta huolimatta emme löytäneet. Hauska sinänsä, että vesi oli kirkasta, joessa hyviä monttuja isommallekin kalalle, mutta ei mitään. Sitten kun reissun jälkeen palasin lähijoelle, niin samointein napsahti siiman päähän pari +35 cm harjusta.
Nukuimme kodan edustalla matkailuautossa yön ja jatkoimme aamulla vielä kalastamista. Puolen päivän aikaan lähdimme ajelemaan kohti Leviä ja bike parkia. Vuokrasin pojalle polvarit ja ylävartalosuojat, koska muut varusteet löytyikin omasta takaa. En tiedä olenko tullut vanhaksi, vai alkoiko parkkipaikalla syöty nakkikeitto muuten vain kiertään mahassa, kun jo ekan laskun jälkeen tuli vähän huono olo. No, parin laskun jälkeen oli pakko käydä hieman hengähtämässä autolla. Olo parani merkittävästi, mutta kyllä se koko päivän jonkin verran verotti ajonautintoa.
Kokonaisuudessa oli kyllä kiva päästä ajamaan pitkästä aikaa vauhtimäkiä. Ajojen jälkeen nautittiin auton pakastimessa säästössä olleet jäätelöt, sekä haettiin kaupasta virvoitusjuomat ja ajoimme levijärvelle uimaan.
Oli kyllä siistiä olla pojan kanssa kahdestaan puolitoista vuorokautta.
Aerobinen vai anaerobinen
Levin reissu ja siellä Finnish Enduro Cupin treenaajat saivat mielessäni boostia ajattelemaan treenausta. Olen joskus ennenkin miettinyt, että joskus vielä osallistun enska kisaan. Jälleen on tullut sen kaltaisia ajatuksia.
Lopetin tupakoinnin 2024 tammikuussa. Olen lihonut sen jälkeen noin kymmenen kiloa. Keskivartalolihavuutta on selvästi olemassa, ei vielä sairaalloisesti, mutta liikaa kuitenkin. Peruskunto junnaa paikallaan, ei ole kehittynyt, ehkä jopa huonontunut. Tupakoinnin lopettamisesta tulleet hyödyt ovat ehkä hieman sulaneet elintason aiheuttamaan turvotukseen.
No, onhan siitä liikunnan lisäämisestä puhuttu ennenkin. Innostuksia on tullut ja mennyt, eikä mitään pysyvää ole tapahtunut. Kesät varsinkin on tahtoneet olla hiljaisia treenaamisen suhteen. Niin myös tämä kesä, vaikka keväällä oli hieno ajatus, että kesällä ajan maastopyörällä mahdollisimman paljon ja pyrin ainakin siihen 200 km määrään. Jälleen kilometrimäärät ovat alhaisia monen mittapuulla, tiedän sen.
Miehän tykkään aina vähän speksata näitä ja tilastoida asioita. Siksi ajattelin avata minun ”treeni” päiväkirjaa hieman. Tämän vuoden puolella hiihtoa kertyi 141 km ja 12.37h. Tähän olen tyytyväinen, koska koko talven saldo oli reilu 200 km. Pyöräilyä, eli ihan teitä pitkin ajoa on kertynyt 118 km ja siihen on mennyt aikaa 9.30h. Kävelyä 27km, maastopyöräilyä 57km, polkujuoksua 20km, juoksua 22km ja juoksumattoa 10km. Tästä vuodesta tulee kuitenkin aktiivisempi, kuin viime vuodesta. Yhteiskilometreissä olen viime vuotta jäljessä noin 60km, harjoitusten määrässä noin 25 kpl ja kestoissa noin 20h. Tätä vuotta on jäljellä vielä 5 kk, joten eiköhän nämä tule saavutettua.
Uutta intoa
Tosiaan tässä loman aikana ja sen jälkeen on noussut jälleen innostusta tehdä jotain. Ensinnäkin saada painoa pudotettua ja keskivartaloa hieman pienemmäksi, jotta kaapissa olevat hyvät vaatteet taas sopisivat päälle. Toiseksi haluan ihan tavallista arkea varten kehittää peruskuntoa, jotta jaksan painaa töissä ja kotona perusasioiden äärellä. Näiden asioiden lisäksi minulla on haaveissa osallistua joskus, tai mielellään parin vuoden sisällä jo johonkin massatapahtumaan. On se sitten polkujuoksu, maastopyöräily tai hiihto, niin kestävyyskuntoa pitää kehittää, lihasvoimaa parantaa lajiharjoittelua unohtamatta.
Niin miksi tämä ei ole ikinä onnistunut. Hektinen elämä? Ruuhkavuodet? Yrittäjyys? Mitä näitä tekosyitä nyt onkaan. Ongelma on ollut varmaan siinä, että on pyrkinyt toteuttamaan jotain ohjelman tapaista liian tarkkaan ja kun se ei ole toteutunut suunnitelman mukaan, niin sitten se on jäänyt. Todellisuudessa treenaamista pitäisi mukauttaa jatkuvasti siihen arkeen sopivaksi. Jokainen treeni, lyhytkin sellainen on parempi, kuin tekemättä jäänyt treeni. Jos on kiireinen viikko, niin jos sinne saa yhdenkin puolen tunnin kävelyn edes, niin se on parempi kuin ei mitään. Se yksi treeni ei sinänsä edistä mitään, mutta hommassa pysyy jatkuvuus ja säännöllisyys. Se on ilmeisesti se joka ratkaisee.
Mitä mie nyt meinaan tehdä? Mie aion liikkua säännöllisesti viikoittain. Parhaimmillaan se voi olla viikossa 2h maastopyöräilyä, 2h pyöräilyä, 1h juoksua ja päälle jokin voimatreeni. Kevyimmillään siellä on puolen tunnin työmatkapyöräily yhteen suuntaan ja yksi kevyt kävely. Tärkeintä vain olisi saada jatkuvuus sille hommalle. Tämä on se ensimmäinen steppi. Eli periaatteessa lajilla ei ole väliä, kunhan zone1 ja zone2 sykealueilla tehtyjä treenejä tulee viikoittain.
Mikä laji?
Pyöräily on ollut lähes kaksi kolmasosaa elämästäni mukana. Sitä ei ehkä päälle päin näe, eikä minua juuri tunneta pyöräily piireissä, mutta olen harrastanut pyöräilyä lähes 20 vuotta. Joo en ole ollut ihan jatkuvasti aktiivinen. On kausia, ettei kampea ole pyöritetty juuri lainkaan ja sitten on kausia, kun on ajettu enemmänkin. Joka tapauksessa 2006 vuoden tienoilla, ehkä ennenkin sain ensimmäisen kunnon pyörän DDG Shooterin. En ole ikinä ollut pyöräilyssä aallonharjalla, en ole ollut juuri tietoinen uutuuksista, enkä ole ikinä tutustunut, miksi joku rengas on parempi kuin toinen. Olen ajanut sillä, mitä on sattunut olemaan alla. Pyöräilyssä koen, että minun teknisessä ajotaidossa olisi potentiaalia parempaan, mikäli tunteja poluilla tulisi hieman enemmän ja kunto olisi parempi.
Voin siis todeta, että pyöräily on ehdottomasti ykköslaji. Pyöräilyn lisäksi hiihto on ollut myös aika paljon elämässäni mukana, vaikka en ole siinäkään kovin hyvä. Olen tosi paljon harrastanut yksin, joka osaltaan vaikuttaa siihen, että kehitys on hitaampaa. Juoksu ja polkujuoksu tulevat taas viimeisenä. Olin kauan sitä mieltä, että jopa vihaan juoksemista, siis etenkin tiellä juoksemista. Nykyisin pidän siitäkin ihan ok. Mieluiten juoksen pururatoja, koska niissä pystyn pitämään vielä PK – sykkeet, mutta eivät ole ihan niin tylsiä ja kovia, kuin asfalttitiet. Poluilla taas on vaikeampi hallita sykettä. Pyrin kuitenkin arvostamaan asfalttijuoksua, koska se on minulla helpoin tapa lähteä pk lenkille. Mikäli vain on syönyt ja juonut, niin ei muuta kuin lenkkarit jalkaan, sykevyö rinnanalle ja menoksi. Asfalttipyöräily on myös helppo, mutta maastopyöräily vaatii vähän tekemistä, koska ihan vieressä ei ole sellaisia maastoja.
Jatkuvuus
Toivon kyllä, että liikunnasta tulisi rutiini ja osa arkea, eikä tarvitsisi aina ”aloittaa alusta” tätä projektia. Laita kommenttia, mikäli aihe kiinnostaa, tai on jotain kysyttävää minulle. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia.
Kesän aikana on muutama Youtube videokin tullut tehtyä ja niitä pääsee katsomaan minun tililläni @JuhaniMoilanen.
