Tätä kirjoittaessa mietin, että kehtaanko julkaista tämmöistä kirjoitusta. Tuli sellainen olo, että enhän voi näillä hiihtomäärillä edes kutsua itseäni hiihtäjäksi. Meitä tosiaan on moneen lähtöön ja monen tasoista. Toiset hiihtää tuon saman kahden tai kolmen lenkin aikana, toisille taas 10x 5km lenkki kauden aikana on ihan riittävä.
Parannusta on tullut
Hiihtokausi 2025-2026 alkoi itselle ennätyksellisen aikaisin. Ensimmäisen lenkin kävin jo 18.11.2025, kun vuosi takaperin kausi alkoi vasta 22.12.2024. Marraskuussa hiihtokilsoja kertyi 21 km ja kaksi lenkkiä. Joulukuussa kävin hiihtämässä kolme kertaa ja kilometrejä kertyi 39km. En muista, että olisin koskaan hiihtänyt ennen vuoden vaihdetta 60 kilometriä. Mainittakoon tässä vaiheessa, että keskimääräinen kilometrimäärä lumikautta kohden on reilu 100km, eli en ole siis mikään aktiivikuntoilija. Vielä.
Tälle kaudelle tavoittelen ehdottomasti 200 hiihtokilometriä. Nyt eletään tammikuun loppupuolta ja vuoden vaihteen jälkeen olen hiihtänyt 52 kilometriä, eli tälle kaudelle on jo yli 100 km täynnä. Meikähän tykkää tilastojen ja keskiarvojen tutkimisesta. Listaan tähän nyt kaikilta kolmelta hiihtokuukaudelta kilometrit, tunnit ja nousumetrit.
Marraskuu: 2h 8min, 20,9km ja 296nousumetriä.
Keskinopeus 10.04km/h.
Joulukuu: 3h 21min, 39km ja 500nousumetriä.
Keskinopeus 12km/h.
Tammikuu: 4h 48min, 52,6km ja 386nousumetriä.
Keskinopeus 11.74km/h.
Nousujohteista
Kaikki hiihto on hiihdetty vapaalla tyylillä. Mitään tajunnanräjäyttävää ei ole vielä tällä kaudella tapahtunut, mutta pari huomiota on. Alkukaudesta kävin pari lenkkiä Ounasvaaralla joihin sisältyi sairaalan nousu ja isorakan nousu. Alkukauden puolella tein myös yhden lenkin Korkalovaara – Vennivaara laduille, johon sisältyi Korkalovaaran serpentiininousu ja vesitornin nousu. Luonnollisesti alkukaudesta tekeminen oli teknisesti kankeaa, mutta myös kunnon puolesta heikompaa. Kävin tällä viikolla hiihtämässä Ounasvaaralla lenkin, johon sisältyi näitä kovempia nousuja. Muutoin olen viime aikoina keskittynyt hiihtämään suhteellisen tasaista maastoa. Pyrin joka lenkillä miettimään teknisiä parannuksia omaan hiihtoon.
Alkukaudesta kaikki nämä vaativammat nousut meni täysin kävelyksi. Nyt tiistain lenkillä yllätin itseni ja kykenin hiihtämään niin sairaalan nousun, kuin isorakan nousunkin. Isorakan nousun loppu meni lähes tulkoon maksimisykkeellä, tai jopa maksimisykkeellä, 184 bpm. Marraskuussa sain kyllä hiihtolenkillä Korkalovaaran nousuissa 186 bpm. On ollut ajatuksissa tehdä jonkinlainen maksimisyke testi mäkijuoksulla. Joka tapauksessa ylämäkeen on tullut kehitystä kauden aikana. Tiistain lenkin aloitin Ounasrinteen koulun kohdalta, jossa latu käy matalimmillaan. Siitä kun lähtee kohti Lappi Areenaa ja sitä kautta kohti Isorakkaa, niin se on nousua Isorakan päälle asti. Tällä lenkillä tein yhden noin 3km sakkokierroksen luontopolun parkkiksen ja Isorakan välissä, jolloin sain hieman palauttavia laskuja ennen isorakan nousua. Suunnon dataa katsomalla ihan alun pientä laskua lukuun ottamatta ensimmäinen lasku on 4 km jälkeen. Se on meikälle aika rajua tekemistä, joka pitää vain malttaa rauhassa mennä. On hyvä, että lenkkeihin tulee paljon vaihtelua. Välillä on hyvä puurtaa Vennivaaran ja Korkalovaaran välistä tasaista rämeelle sijoittuvaa pätkää, kun taas välillä on hyvä haastaa kovemmilla nousupätkillä.
