Tätä kirjoittaessa mietin, että kehtaanko julkaista tämmöistä kirjoitusta. Tuli sellainen olo, että enhän voi näillä hiihtomäärillä edes kutsua itseäni hiihtäjäksi. Meitä tosiaan on moneen lähtöön ja monen tasoista. Toiset hiihtää tuon saman kahden tai kolmen lenkin aikana, toisille taas 10x 5km lenkki kauden aikana on ihan riittävä.
Parannusta on tullut
Hiihtokausi 2025-2026 alkoi itselle ennätyksellisen aikaisin. Ensimmäisen lenkin kävin jo 18.11.2025, kun vuosi takaperin kausi alkoi vasta 22.12.2024. Marraskuussa hiihtokilsoja kertyi 21 km ja kaksi lenkkiä. Joulukuussa kävin hiihtämässä kolme kertaa ja kilometrejä kertyi 39km. En muista, että olisin koskaan hiihtänyt ennen vuoden vaihdetta 60 kilometriä. Mainittakoon tässä vaiheessa, että keskimääräinen kilometrimäärä lumikautta kohden on reilu 100km, eli en ole siis mikään aktiivikuntoilija. Vielä.
Tälle kaudelle tavoittelen ehdottomasti 200 hiihtokilometriä. Nyt eletään tammikuun loppupuolta ja vuoden vaihteen jälkeen olen hiihtänyt 52 kilometriä, eli tälle kaudelle on jo yli 100 km täynnä. Meikähän tykkää tilastojen ja keskiarvojen tutkimisesta. Listaan tähän nyt kaikilta kolmelta hiihtokuukaudelta kilometrit, tunnit ja nousumetrit.
Marraskuu: 2h 8min, 20,9km ja 296nousumetriä. Keskinopeus 10.04km/h.
Joulukuu: 3h 21min, 39km ja 500nousumetriä. Keskinopeus 12km/h.
Tammikuu: 4h 48min, 52,6km ja 386nousumetriä. Keskinopeus 11.74km/h.
Nousujohteista
Kaikki hiihto on hiihdetty vapaalla tyylillä. Mitään tajunnanräjäyttävää ei ole vielä tällä kaudella tapahtunut, mutta pari huomiota on. Alkukaudesta kävin pari lenkkiä Ounasvaaralla joihin sisältyi sairaalan nousu ja isorakan nousu. Alkukauden puolella tein myös yhden lenkin Korkalovaara – Vennivaara laduille, johon sisältyi Korkalovaaran serpentiininousu ja vesitornin nousu. Luonnollisesti alkukaudesta tekeminen oli teknisesti kankeaa, mutta myös kunnon puolesta heikompaa. Kävin tällä viikolla hiihtämässä Ounasvaaralla lenkin, johon sisältyi näitä kovempia nousuja. Muutoin olen viime aikoina keskittynyt hiihtämään suhteellisen tasaista maastoa. Pyrin joka lenkillä miettimään teknisiä parannuksia omaan hiihtoon.
Alkukaudesta kaikki nämä vaativammat nousut meni täysin kävelyksi. Nyt tiistain lenkillä yllätin itseni ja kykenin hiihtämään niin sairaalan nousun, kuin isorakan nousunkin. Isorakan nousun loppu meni lähes tulkoon maksimisykkeellä, tai jopa maksimisykkeellä, 184 bpm. Marraskuussa sain kyllä hiihtolenkillä Korkalovaaran nousuissa 186 bpm. On ollut ajatuksissa tehdä jonkinlainen maksimisyke testi mäkijuoksulla. Joka tapauksessa ylämäkeen on tullut kehitystä kauden aikana. Tiistain lenkin aloitin Ounasrinteen koulun kohdalta, jossa latu käy matalimmillaan. Siitä kun lähtee kohti Lappi Areenaa ja sitä kautta kohti Isorakkaa, niin se on nousua Isorakan päälle asti. Tällä lenkillä tein yhden noin 3km sakkokierroksen luontopolun parkkiksen ja Isorakan välissä, jolloin sain hieman palauttavia laskuja ennen isorakan nousua. Suunnon dataa katsomalla ihan alun pientä laskua lukuun ottamatta ensimmäinen lasku on 4 km jälkeen. Se on meikälle aika rajua tekemistä, joka pitää vain malttaa rauhassa mennä. On hyvä, että lenkkeihin tulee paljon vaihtelua. Välillä on hyvä puurtaa Vennivaaran ja Korkalovaaran välistä tasaista rämeelle sijoittuvaa pätkää, kun taas välillä on hyvä haastaa kovemmilla nousupätkillä.
Vuosi 2025 lähenee loppua ja ihan viime metreillä avasin uuden sivuston ja blogin. Siirryin pitkän tauon jälkeen oman domainin alle. Tämä antaa hieman luovempaa vapautta sivuston ulkonäön, mutta myös teknisten ominaisuuksien osalta. Toivottavasti ihmiset löytävät myös tänne. 🙂
Tämän kirjoituksen voisi kirjoittaa monelta eri kantilta. Yrittäjäminä, kalastajaminä, retkeilijäminä, isäminä, aviomiesminä ja niin edelleen. Haluan tämän blogin keskittyvän lähtökohtaisesti harrastuksiini, mutta myös perhe ja yrittäjyyskin teksteissä vilahtelee. Kirjoitan tämän uudenvuoden puheen kuitenkin harrastusminänä. Mitä vuosi 2025 sisälsi kalastuksen, retkeilyn ja liikunnan saralla.
Kirjoitin edellisen vuosikertauksen Instagramiin loppuvuodesta 2023. Silloin teemoina oli työuupumus, tupakoinnin lopetus ja liikunnallinen arki. Sieltä löytyi hieman lukujakin, kun vuonna 2022 olin tehnyt keskimäärin 1.5 treeniä viikkoon ja 2023 olin nostanut määrän kahteen treeniin. Selailin Suunto sovelluksen tilastoja ja totesin, että viime vuodet on mennyt reilulla kahdella treenillä viikkoon ja vuodessa on harjoitustunteja tullut noin 80h luokkaa. Se tarkoittaa siis sitä, että viikon treenitunnit olivat vain 1.5 h. Keskiarvona kaksi harjoitusta viikkoon on ihan ok, vaikka enemmänkin pitäisi olla, mutta tuo tunti määrä treeniä kohden on aivan liian alhainen. Tein tässä myös hieman matikanlaskuja ja katsoin miten nämä luvut asettuvat vuoden kolmella ensimmäisellä ja viimeisellä kuukaudella. Kesät ovat olleet aina treenaamisen osalta hiljaisempia. Tänä vuonna tammi-helmi-maaliskuun treenimäärä viikkoa kohti oli 2,9 krt ja 2,7 h, kun taas loppuvuodesta loka-marras-joulukuu 4 krt / viikko ja 2,2 h / viikko. Tämän tyyppiset lukemat pitää kyllä saada koko vuoden osalta. Minulla on kyllä kestävyyskuntoiluun hyviä mielekkäitä harrastuksia jokaiselle vuodenajalle, joten siitä se ei ole kiinni. Tällä hetkellä ajatuksena on kehittää peruskuntoa ja tietenkin kehittyä myös lajien osalta. Haaveissa olisi jossain vaiheessa osallistua johonkin tapahtumaan niin maastopyöräilyn, hiihdon, kuin polkujuoksunkin osalta.
Vuoden 2025 liikkumis statseja
Perhokalastus
Miehän tosiaan aloitin perhokalastuksen kesällä 2024 ja tämä vuosi oli ensimmäinen kokonainen lajin parissa. Ensimmäinen ajatus on, että opin kesän aikana aivan älyttömästi tästä lajista ja aloin hahmottamaan myös omaa kalastus filosofiaa. Kesän aikana tuli kierreltyä monenlaisia vesiä joista osa oli veljen, tai jonkun muun suosituksia ja osa sitten ihan kartalta katsottuja virtavesiä. Toisinaan tuli heitettyä kuusi tuntia tyhjää, kuin toisinaan taas muutamassa tunnissa tuli valtavia onnistumisia. Kauden edetessä opin mielestäni koko ajan paremmin nauttimaan hetkestä jokivarressa ja alkukauden levoton höntyily väheni selvästi. Tälle kaudelle sattui myös kaksi taimen tapahtumaa, ensimmäinen oli toukokuussa pienellä erämaajoella virvelillä ja toinen samaisella joella loppukaudesta perhoon. Tämä oli myös ensimmäinen perholla saatu taimen. Ensimmäisten taimenien lisäksi kausi huipentui ennätys harjukseen, joka oli 39 cm. Sen huomasi kyllä heti siiman päässä, että oli keskimääräistä vauraampi kala. Rovaniemen vesistöissä meikän harjukset ovat olleet keskimäärin 30 cm luokkaa. Silloin tällöin joku 35-36 cm on tullut.
Tulipahan tälle kaudelle yksi kirjolohikin perholla ja vieläpä urbaanissa miljöössä Jätkänkynttilänsillan kupeesta. Ensi keväänä aion käydä tutustumassa yhteen pienempään jokeen, josta kirjolohta voisi myös saada.
Jollain saattaa kiinnostaa myös se, mitä tuli hankittua tähän harrastukseen. Pyrin menemään aika vähillä hankinnoilla, mutta jotain oli kuitenkin pakko hankkia. Käytettynä ostetut kahluuhousut kovasta liimailusta huolimatta eivät enää pitäneet vettä, joten investoin sitten uudet Simmsin vyötärömallin housut. Perhojen ja perukkeiden lisäksi tuli hankittua uusi heittosiima tuohon perussettiin, sekä isompaan vanhaan vapaan. Yritin siis saada uudella siimalla vanhasta seiskaluokkaisesta toimivaa settiä, mutta ei siitä tainnut olla apua. Meikällähän on käyttösettinä tuo Visionin Eka 8′ ja #4, jossa Visionin Vibe+ 85 siima. Tämän lisäksi vanha Erätukusta ostettu 9′ ja #6-7 vapa samalla siimalla, mutta sen heitto-ominaisuudet ovat niin karseat, että ei siitä taida olla kalakaveriksi. Hankinta listalla on siis joku hyvä #6 setti kevään streamerkalastukseen, isommille koskille ja ehkäpä hauen pyyntiinkin.
Siimojen lisäksi taisin hankkia suonipihdit. Jos vielä lasketaan joululahjat, niin pukkihan toi uuden haaveilemani repun, Savotan Jääkäri M, sekä pienen setin perhojakin. Repusta on tarkoitus tehdä videota ja artikkelia seuraavan retken yhteydessä.
Perhokausi oli kaiken kaikkiaan melko pitkä, kun ensimmäiset heitot ja ensimmäinen harjus tuli huhtikuussa Sallassa ja viimeiset perhokalat lokakuun lopussa.
Kevään ensimmäinen harjus
Syksyllä viimeisen retken jälkeen unohdin aika mukavasti koko harrastuksen ja ajatukset siirtyi juoksuun ja hiihtoon. Se on ihan mukava välillä unohtaa kokonaan jokin laji, jota ei voi harrastaa kuin tiettynä vuodenaikana. Joulupukilta tullut Ari Savikon Harjus kirja kuitenkin aktivoi aivot taas kivasti perhokalastukseen, joten hauska alkaa tässä hiihdon ja pilkkikauden ohella fiilistelemään jo tulevaa kautta.
Vuosi 2026
Odotuksia vuodelle 2026? Kaiken kaikkiaan koen, että asiat on tällä hetkellä todella hyvin. Olen onnellinen ja kiitollinen perheestä, läheisistä ja ystävistä. Minulla on työ, joka pitää ainakin ajatukset liikkeessä ja harrastukset, jotka pitävät fyysisesti liikkeessä.
Toivon, että kaikelle olisi sopivasti aikaa. Aikaa olla rakkaan vaimoni kanssa (muutakin kuin töissä), tehdä perheenä asioita, joista kaikki pitävät ja vielä omille harrastuksillekin. Harrastukset ovat myös siitä kivoja, että niitä voi tehdä myös koko perheellä, lasten kanssa, tai vaikkapa yhden lapsen kanssa kerrallaan. Toivon, että lasten kanssa tehdyt pyörä-, kala- ja laavuretket inspiroisi heitäkin olemaan luonnossa ja arvostamaan sitä.
Jos jotain tavoitteita pitäisi asettaa, niin ainakin se metsässä yöpyminen, joka jäi viime kesänä tekemättä. Pyöräilyn saralla haluaisin taas olla aktiivisempi, kuten toissa kesänä. Kilometreinä voisin tavoitella jotain 300 km luokkaa, koska vuonna 2024 olin pyörän selässä reilu 200 km.
Somea ja YouTubea aion tehdä samaan malliin, kuin viime vuonna. Ei isompia paineita katselukerroista, tai tykkäyksistä. Lähinnä omaksi iloksi ja bonuksena, jos joku muukin innostuu harrastamaan.
Blogin kirjoittaminen tulee olemaan vahvasti mukana, kun olen panostanut nyt uuteen blogiinkin.
Perhokalastus tulee olemaan tietenkin isona osana tulevaa vuotta, etenkin huhtikuun ja marraskuun välisenä aikana. Viime keväänä fiilistelin sitä, että pääsisi edes yhden kerran mettäsuksilla perhokalalle. Olisi periaatteessa ollut tehtävissä, mutta viime keväänä oli niin kovat hanget, että pääsi ihan kävellenkin ensimmäisille retkille. Mettäsuksi retkeä voisi ajatella tulevana keväänä. Muutoinkin tulevana keväänä tiedän ehkä paremmin, mihin ensimmäiset retket suuntaan. Mahdollisesti paikkoihin, joissa uskon ja tiedän olevan taimenta, jolloin harjuksille voi antaa enemmän rauhaa. Odotan retkiä, joissa pääsen nauttimaan luonnonrauhasta, ihmettelemään luonnon kiertokulkua ja oppimaan uutta kaikesta siitä, mitä luonto ja kalastus parhaimmillaan tarjoaa. Tässä joulun alla hiljattain suoritin myös metsästyskortin, joten luultavasti myös kanalintumetsästys tulee olemaan osa sisällöntuotantoa.
