Perhokalastus
Jokivarressa, koskella, nivalla, suvannossa. Järvellä tai lammella.
Tämä on harrastus, jossa siirrytään täysin toiseen maailmaan. Focus on täysin hetkessä, ei lipsahdusta työasioihin, ei stressiä arjen asioista. Ajatus on vain ja ainoastaan siinä, mitä luonto sillä hetkellä tarjoilee.
Vasta-alkaja
Siitä huolimatta, että ostin ensimmäisen perhosetin vuonna 2010, koen aloittavani harrastuksen vasta 2024. Olen edelleen, vuonna 2026 lajissa vasta-alkaja. Tätä kirjoittaessa olen perhokalastanut 1.5 kesää. Olen oppinut ihan valtavasti tekniikoista, perhoista, hyönteisistä, koskista, kaloista ja välineistä. Vielä enemmän on opittavaa tulevina vuosina. Tässä lajissa ei ikinä olla valmiita.
Miksi kalastan?
Kalastuksella on elämässäni monia merkityksiä. Perhokalastus on vastapainoa hektiselle työ- ja perhearjelle. Se on tapa syventää omaa luontosuhdetta. Yleensä kalaretkillä tulee havainnoitua luontoa muutoinkin. Jokivarsilla tulee nähtyä paljon lintuja, kasveja ja välillä nisäkkäitäkin. Yhtenä kertana Pikkujohkalla orava tuli moikkaamaan vastarannan puuhun, monena kertana telkkäpari on lentänyt ohitseni jokiuomaa pitkin ja korpiorvokit jokivarsilla ihastuttavat joka kerta. Kalastan myös siksi, koska pidän kalaruoasta. Haukipullat ja -pihvit, sekä savustettu ahven, siika ja harjus ovat erittäin maittavia. Mainittakoon myös savustettu kirjolohi, joka on etenkin meidän tyttöjen mieleen, jos kirjolohi on isän tai isoveljen pyytämää.
Ajatuksia omasta kalastamisesta
Näin harrastuksen alkutaipaleella olen ottanut asiakseni tutustua Rovaniemen alueen kalapaikkoihin. Tässä vastikään eräs tuttu kertoi, että ei kalasta näitä mutaojia, vaan tekee aina reissut pohjoisemmille kirkkaille vesille. Mutaoja nimityksestä olen hieman erimieltä. Riippuen toki, mitä on etsimässä, mutta mie olen löytänyt lähialueelta melko paljon hienoja kalapaikkoja. Se on totta, että kristallinkirkas joki täällä on erittäin harvinaista, mutta sellaisiakin on. Kalavesistä riittäisi kirjoitettavaa vaikka artikkelin verran.
Niin kuin sanottua, olen tutustunut lähes pelkästään lähialueen kalapaikkoihin ja kohdekalana on ollut harjus. Olen kahden kesän aikana saanut itse kaksi taimenta, toisen perholla ja toisen virvelillä. Molemmat tulivat samalta joelta, toinen toukokuussa ja toinen syyskuussa, mittaa niillä oli noin 30 cm. Nämä olivat luonnon taimenia. Olen ollut myös retkellä, jossa kaveri sai pari kappaletta istutettuja 45 cm taimenia. Taimen ei tosiaan ole joka päiväinen kala näillä vesillä ja vielä harvemmin ruokakalana. Molemmat minun taimenet ovat tulleet siis periaatteessa sivuosumana.
Harjus
Olen hyväksynyt itselleni sen, että harjuksen ja taimenen suhteen kalastus on lähes yksinomaan pyydä ja päästä kalastusta. Toki muutaman kerran kesässä voi ruokaharjuksen ottaa, jos mitallinen sattuu kohdalle. Olen sitäkin välillä pohtinut, että mikä on sopiva mitta harjukselle ruokakalaksi. Onko se heti alamitan täytyttyä 35 cm, vai jokin hieman isompi. Isoimmat kalat olisi taas syytä jättää rauhaan. Näillä vesillä 35 cm harjus ei ole välttämättä ehtinyt kutemaan vielä kertaakaan, joten siksi se mitta ei ole välttämättä paras vaihtoehto. Toistaiseksi tätä asiaa ei ole tarvinnut niin paljoa pohtia, kun suurin osa kauden aikana tulleista harjuksista on ollut 20 – 30 cm luokkaa. Muutamia isompiakin on sattunut kohdalle ja niistä yksi jopa 39 cm.
Perhokalastuksen lisäksi kesän aikana tulee kalastettua myös virvelillä ja se on enemmänkin sitä ruokakalan pyyntiä. Kohdekaloina usein hauki ja ahven.
Uskon, että tulen joskus tekemään reissuja myös kotikaupunkini ulkopuolelle ja jopa niille pohjoisen hyville kalavesille. Teen mieluiten useita pieniä retkiä lähijoille, kuin pari isompaa reissua kauemmaksi. Minulla on tuttuja, jotka eivät juuri muuten kalasta, kun 1-2 kertaa pohjoisen reissuilla. Minulle tämä on käsittämätöntä, mutta hyväksyn senkin. 🙂 Tämän tyylisessä harrastamisessa jäisi pois itselle tärkeitä elementtejä, kuten jokiluonnon muuttujien seuraaminen eri vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina. Paikallistuntemus on myös yksi paljon painotettu sana perhokalastuksen parissa, joten vaikea on luoda vahvaa paikallistuntemusta, jos teet kesässä 1-2 reissua ja aina hieman eri kohteisiin. Lisäksi haluan olla tietoinen lähialueeni luonnon ja vesistöjen kunnosta, seurata kalakantojen kehittymistä, vesien puhtautta, tai epäpuhtautta. Tämä liittyy myös osaltaan artikkeliin https://juhanimoilanen.fi/2025/11/10/kaikki-ei-arvosta-lahiluontoa/